tiistai 17. helmikuuta 2015

VERONICA ROTH - OUTOLINTU Alkuperäinen teos: 2011, Suomennos: 2014



Scifikirja Outolintu on trilogian ensimmäinen osa. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat jakautuneet viiteen osastoon: Vaatimattomaan, Sopuisaan, Rehtiin, Uskaliaaseen ja Terävään. Osastot perustettiin, jotta maailmassa säilyisi rauha. Osastojen välit ovat kuitenkin kireät ja uhkana on vallankumous.

Kirjan englanninkielinen nimi Divergent tarkoittaa kirjan mukaan ihmistä, jolla on monen osaston ominaisuuksia. 16-vuotiaille tehtävässä taipumustestissä selviää, että kirjan päähenkilö Beatrice Prior on divergentti. Divergenttejä pidetään vaarallisina, mutta Beatrice ei saa tietää miksi. Ehkä siksi, että he voivat hallita mieltään simulaatioissa. Tai siksi, että osastojen yhdistyneitä ominaisuuksia pidetään uhkana. Divergenttejä kuitenkin tappaa ja divergenteiksi epäiltyjä tarkkaillaan.

Kirjan päähenkilö on nimeltään Beatrice Prior. Hänen perheensä kuuluu Vaatimattomaan, mutta Beatrice ei tunne kuuluvansa tähän osastoon. Sen sijaan hänen veljensä Caleb on luonnostaan epäitsekäs ja avulias. Beatrice vaihtaa osastoaan valintaseremoniassa, jossa jokainen 16-vuotias saa päättää mihin osastoon kuuluu. Hänestä tulee Uskalias. Hän ei ole enää Beatrice. Nyt hän on Tris.

Uskaliaan koulutus on hyvin ankara. Kokelaat joutuvat tekemään uhkarohkeita temppuja, taistelemaan toisiaan vastaan niin kauan, kunnes vastustaja ei pysty enää – suoriutumaan kaikesta, mitä on käsketty tehdä. Lisäksi koulutukseen kuuluu erilaisia pelonhallintasimulaatioita, joista heidän täytyy selvitä mahdollisimman lyhyessä ajassa. Muuten he eivät yllä kymmenen parhaan joukkoon, ja heistä tulee osattomia.



Muut kokelaat ovat voimakkaita ja nopeita, joten he suoriutuvat tehtävistään helpommin kuin Tris, joka on ainoa Vaatimattomasta vaihtanut. Hän on hento ja heikko ja tottunut Vaatimattoman elämäntapaan. Hänen ystävänsä Christina, Will, Uriah ja Al kuitenkin ovat hänen tukenaan ja auttavat selviytymään. Lisäksi kokelaiden ohjaaja Neljä keskittyy erityisesti Trisin kouluttamiseen ja suojelemiseen. Tris saa Neljältä neuvoja selvitäkseen koulutuksesta, kun ystävät käyvät katkeriksi Trisin yllättävästä menestyksestä koulutuksessa. Kun Trisin ja Neljän välit lähenevät, Trisille selviää salaperäisestä Neljästä asioita, joita kukaan muu ei tiedä. Esimerkiksi hänen oikea nimensä ja osasto, josta hän on lähtöisin.

Kirjassa Terävä julkaisee artikkeleita, joissa arvostellaan johtavan osaston, Vaatimattoman hallintoa itsekkääksi. Terävät yrittävät saada muiden osastojen ihmiset uskomaan, että nykyiset johtajat eivät ole soveliaita tehtäväänsä. Tällöin he saisivat hyvän tilaisuuden vallankaappaukseen. Mutta miten he sen toteuttaisivat?
Beatrice – tai myöhemmin Tris – muuttuu kirjan aikana sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hän joutuu tekemään paljon uhrauksia ja unohtamaan vatimattoman elämäntapansa selvitäkseen itse. Pienestä ja näkymättömästä Beatricesta kasvaa älykäs ja vahva nainen, Tris. Hän oppii rakastamaan, taistelemaan sekä katsomaan maailmaa eri tavalla. Hänelle avautuu, että maailma ei olekaan niin yksinkertainen ja turvallinen paikka kuin hän joskus luuli.

Outolintu kuvailee tulevaisuutta antiutopisesti. Kirjassa kerrotaan, kuinka epämukava paikka kaupunki on asua. Kaupunki on rajattu korkein, vartioidun muurein ja vain harva tietää, mitä muurien toisella puolella oikein on. Kaupungin järvi on muuttunut aikojen saatossa suoksi. Monet kaupunkin rakennuksista ovat autioita ja rapistuneita, tiet ovat huonossa kunnossa varsinkin osattomien ja vaatimattomien alueella. Lisäksi osastojako ei toimi niin kuin sen pitäisi.

Outolintu-kirjassa on selviä tieteiskirjallisuuden piirteitä. Kirjan tapahtumat perustuvat tulevaisuuteen, ehkä noin 20-50 vuoden päähän nykyajasta. Kirjassa käytetään paljon erilaisia simulaatioita, mutta tekniikka ei kuitenkaan ole mitään avaruusteknologiaa. Bussit ja junat ovat edelleen käytössä. Kirjassa on tyypillinen antiutopinen aihe eli uhkaava vallankumous. Kirjan tapahtumat voisivat hyvin olla todellisia muutaman vuoden kuluttua, sillä tapahtumat tai eliöt eivät ole mitenkään yliluonnollisia.

Pidin siitä miten kirjassa kuvailtiin asioita; yksityiskohtaisesti, mutta selkeästi. Jokainen asia oli kerrottu niin, että en päässyt kyllästymään lukiessani. Tapahtumia ja yllättäviä käännekohtia kirjassa oli todella paljon, mutta se ei siltikään mennyt mauttomuuden puolelle. Jotkut asiat sanottiin kuitenkin samalla tavalla liian moneen kertaan, ja se jäi häiritsemään. Pystyin eläytymään kirjan tapahtumiin ja henkilöihin todella hyvin. Jos tuli surullinen kohta, saatoin itkeä ja jos joku hymyili, minäkin hymyilin. Minusta oli kaikista ihaninta, kun synkkään kirjaan sisältyi rakkaustarina, joka ei kuitenkaan edennyt perinteisen kaavan mukaan.


Todella hyvä kirja! Suosittelen tätä sellaisille, jotka pitävät toiminnallisista scifikirjoista, joissa pitää myös vähän pohtia kirjan tapahtumia. Mutta ei liikaa, muuten menee maku. Suosittelen myös niille, jotka eivät pidä nuortenkirjojen imelistä rakkaustarinoista.

Viivi 8A

Salla Simukka Musta kuin Eebenpuu (2014)


Kirja kertoo tytöstä joka saa uhkaus viestejä tuntemattomalta ihailijaltaan. Kirjan nimi johtuu päähenkilöstä koska hänen nimensä on Lumikki.

Kirjan päähenkilö on lukiota käyvä tyttö Lumikki Andersson, joka on tavallisen suomenruotsalaisen perheen lapsi. Kirjassa esiintyy monia sivuhenkilöitä, kuten Samppa ja Liekki. Samppa on lumikin uusi poikaystävä ja liekki oli lumikin poikaystävä. Kirjassa esiintyy myös lumikin koulun psykologian opettaja ja varjo, joka on lumikin vainoaja.
Kirjassa Lumikki alkaa saada viestejä henkilöltä joka näyttää tietävän lähes kaiken hänestä, jopa enemmän kuin Lumikki itse. Lumikki alkaa saada varjolta uhkaus viestejä, jossa varjo uhkaa tappaa Lumikille koulu ajoista tuttuja ihmisiä, jos Lumikki ei tee niin kuin varjo haluaa. Kirjan loppuun mennessä Lumikki saa varjon avulla tietää, että hänen perheensä on salannut häneltä erään asian.

Kirja sijoittuu nykypäivän Tampereelle ja sen eri kaupunginosiin. Ympäristöä on kirjassa kuvattu melko tarkasti.

Kirja on tyyliltään trilleri. Kirjan tunnistaa trilleriksi sillä kirjassa Lumikki yrittää selvittää varjon henkilöllisyyttä. Kirjan tapahtumat ovat uskottavia.

Kirja oli jännittävä ja hyvä lukukokemus. Kirjasta jäi parhaiten mieleen loppuratkaisu. Pidin eniten kirjan lopusta koska se oli yllättävä.

Suosittelen kirjaa kaikille jotka pitävät dekkari ja trilleri kirjallisuudesta. Kirja oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava.


 Akseli 8B

Salla Simukka Jäljellä 2012

Nuori, rauhallinen, syrjäänvetäytyvä, Potentiaali. Emmi on 15-vuotias, joka on alkanut muuttua vähitellen läpinäkyväksi. Potentiaalina hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan vaan hän on tavallinen, normaali. Emmillä ei ole kavereita eikä kotonakaan häntä huomata. Emmi päättää kadota. Hän lähtee koulun jälkeen naapurinsa unohdettuun leikkimökkiin ja aikoo yöpyä siellä.
   
Emmi herää yöllä outoon rapinaan. Hän päättää lähteä takaisin kotiin. Kaikkialla on yllättävän hiljaista. Kotona kukaan ei ryntää häntä vastaan. Aamulla hän tajuaa, että ihmiset ovat kadonneet naapurustosta ja koko kaupungista. Hän on aivan yksin.
   
Kirja sijoittuu selkeästi lähitulevaisuuteen, sillä siinä on kehittynyttä teknologiaa ja ihmiset luokitellaan persoonallisuuden mukaan. Tapahtumat pääosin sijoittuvat Tampereelle. Ympäristö on kuvailtu hyvin nykyisen kaltaiseksi ja kirjassa on kuvailtu tarkasti kaikki tuulen tuiverrukset ja muut luonnontapahtumat.
  
Kirja edustaa tieteiskirjallisuutta eli scifiä. Kirjan tunnistaa tieteskirjallisuudeksi, siitä että se sijoittuu tulevaisuuteen, siinä ei ole yliluonnollisia piirteitä ja tekniikka on kehittynyttä. Kirjan tapahtumat ovat uskottavia ja kirjan sanavallinnat ovat osuvia. Asioita kuvaillaan todella mielenkiintoisesti.
   
Kirja on hyvä lukukokemus ja se loppui liian nopeasti. Kirja herättää ajattelemaan, jos olisikin aivan yksin maailmassa. Pidin kirjan nopeasti etenevästä juonesta, kun siinä ei jääty kertomaan tarkasti sivuseikkoja. Parhaiten kirjasta jäi mieleeni se, kun Emmi tajuaa olevansa yksin maailmassa. En tykännyt kirjassa joidenkin henkilöiden itsekkyydestä, mutta se kuului heidän luonteisiinsa.

  Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet edes vähänkin tieteiskirjallisuudesta tai nuortenkirjallisuudesta. 

Milja 8a


Hobitti - J. R. R. Tolkien 1937

Bilbo on viettämässä tavallista, rahallista ja vaatimatonta päiväänsä. Juuri ennen teeaikaa Bilbon ovikello soi ja sisään astuu vähitellen 13 kääpiötä, Velho Gandalf ja heidän johtajansa Thorin Tammikivi josta alkaa suuri seikkailu.  Hobitti kertoo Hobitti Bilbo Reppulista joka lähtee yllättäen seurueensa kanssa hurjalle seikkailulle etsimään aarretta, jonka joskus Thorin isoisä oli saanut mutta Smaug lohikäärme oli heiltä varastanut ja ajanut heidät pois. Bilbo alussa epäröi matkalle lähtöä ja miksi hänet oli juuri valittu mutta lopulta suostuu ystävällisesti lähtemään matkaan. 

Kirjan päähenkilö on Bilbo Reppuli mutta tärkeitä henkilöitä ovat myös Gandalf ja Thor Tammikivi ja muut kääpiöt. Kirjassa esiintyy myös paljon muita hahamoja kuten peikot joidenka vangiksi ryhmä joutuu, hiidet, Klonkku ja lohikäärme Smaug joka vartio aarretta. Bilbo on hobitti joka on fiktiivinen hahmo joka on puolet ihmisen koosta, sillä on suipot korvat ja isot jalat. Reppuli kehittyy kirjan aikana rauhallisesta rohkeaksi ja seikkailun himoiseksi sankariksi.

Kirja sijoittuu fantasia maailmaan jonka J. R. R. Tolkien on keksinyt nimeltä Ardan. Ardanin kuuluisin tapahtuma paikka on Keski-maa johon Hobittikin sijoittuu. Miljöö on tyypillinen paikka fantasia tarinoille, siellä ei ole sähköä eikä moderneja keksintöjä. Tapahtuma paikat vaihtuvat usein kirjan aikana. Kirjan ympäristö on kuvailtu kirjassa kauniisti ja tarkasti. Hobitissa eniten viehättää sen sisältävä historia ja kuinka kaikille on omat syynsä ja juurensa. Hobitti kirjan ympäristö on vuorista ja laaksoista, eikä kaikkialla ole asutusta paitsi kylissä. 

Kirja on selvästi fantasiakirja ja se tulee selville jo ensimmäisillä sivuilla. Kirjassa melkein mikään ei ole todellista ja henkilöt ovat fantasia olentoja, jotka osa ovat keksitty kirjaa varten ja osa ovat olleet jo vanhoissa taruissa satoja vuosia. Kirjassa kaikki on hyvin kuvailtua ja lukija saa maailmasta selkeän kuvan. Kirjan kieli on helppolukuista ja teksti etenee sopivaa vauhtia.

Kirja lukukokemuksena oli loistava ja innosti itseäni lukemaan myös lisää J. R. R. Tolkienin kirjoja. Hobitti oli kauniisti kirjoitettu ja erittäin koukuttava kirja. Parhaiten mieleeni jäi kuinka normaali päivä saattoi muuttua joksikin niin suureksi kohtalon armosta.Hobitti on sankarimainen tarina rakkauden vuoksi uhrautumisesta ja uskosta. Kirjasta oli vaikea löytää kohtaa josta en olisi pitänyt, koska se oli mielestäni melkein täydellinen.


Suosittelen kirjaa kaikille jotka ovat kiinnostuneet fantasiakirjallisuudesta ja varsinkin niille jotka eivät ole jaksaneet lukea J R. R. Tolkienien muita pidempiä teoksia. Kirja sopii kaiken ikäisille mutta tarkemman ja syvemmän käsityksen kirjasta saa ollessaan hieman vanhempi. 

Kristiina 8A

Ritva-toivola aavelinnut.2002

Topi on innoissaan uudesta videokamerastaan, mutta ei ole kesäloman aikana onnistunut keksimään aihetta luontovideoon, jonka on luvannut tehdä biologian tunnille. Hän ilahtuu, kun Jarkko-eno pyytää hänet seurakseen kesämökkisaareensa Suomenlahdella. Ehkäpä sopiva aihe löytyisi sieltä? 

Saarella, avomeren tuntumassa, riittääkin paljon kuvattavaa: kauniita kallioita, puita, kukkia ja ennen kaikkea lintuja. Jarkko-eno tietää paljon linnuista ja opettaa Topinkin tuntemaan niitä. Eräänä päivänä läheiselle luodolle ilmestyy kaksi mustaa lintua, joita eno ei pysty tunnistamaan. Oudot linnut katoavat salaperäisellä tavalla ja jäävät askarruttamaan Topin mieltä.

Kun eno lähtee pariksi päiväksi kaupunkiin Topi tutustuu saaren toiseen asukkaaseen, lintukuvia maalaavaan taiteilijaan. Yksi hänen tekemistään kuvista on pelottavan aavemainen. Taiteilijakin on juuri lähtemässä pois saaresta ja Topista tuntuu, että hän pakenee jotakin saaressa vaanivaa pahaa.

Illalla Topi huomaa olevansa yksinään keskellä autiota merta. Yö pimenee ja sitten alkaa tapahtua... 


Veikko 8A

Valkea kuin lumi, Salla Simukka (2013)

"Kyyneleet olivat punaisia. Ne olivat suuria veripisaroita, jotka valuivat tytön poskia pitkin ja putoilivat leualta valkealle mekolle tahrien sen punaisenkirjavaksi. Kun Lumikki sai viimein katseensa irti näystä, katsoi alaspäin, hän näki oman mekkonsa, joka ei ollut enää valkea. Se oli täynnä punaisia veritahroja." (s.33-34)


'Valkea kuin lumi' kuuluu Salla Simukkan trilogia sarjaan ja on sen toinen osa. Kirja itsessään kertoo nuoresta tytöstä, joka joutuu ansaitulla lomareissullaan vaarallisten tapahtuminen kierteeseen kun alkaa tahtomattaa selvittää niin sanottua arvoitusta, mikä luultavasti antaisi hänelle moniin menneisyyden kysymyksiin vihdoinkin selvän vastauksen. Hän on vähällä menettää henkensä koko tradegian takia, mutta selviytyy kuitenkin joten kuten pälkähästä pelastaen muita ihmishenkiä samalla. Itse kirjan nimeä käytetään monissa tekstin kohdissa vertauskuvana asioille.


Kirjan henkilöt ovat todenmukaisia ja uskottavia, sillä heidän reaktionsa ja mielipiteensä asioihin vaikuttivat melko aidoilta. Kirjan päähenkilönä esiintyy erikoinen lukiolaistyttö nimeltä Lumikki. Lumikki on rohkea, itsenäinen ja omissa oloissaan viihtyvä nuori nainen. Hän on kokenut paljon elämänsä aikana, koulukiusauksesta elämänsä rakkauden menetykseen. Trilogian toisessa osassa hänen hahmonsa saa kuitenkin hieman uudenlaista syvyyttä, mutta suurin osa hänen kuvailustaan silti tapahtuu ensimmäisessä osassa. Sivuhenkilöihin kirjassa kuuluvat muun muassa Zelenka ja Jîri HaŠek. Zelenka on melko salaperäinen ruskea hiuksinen, mutta mukavalta vaikuttava hahmo. Hänen todellinen luonteensa jää kuitenkin hieman hämärän peittoon kirjassa. Jîri puolestaan vaikuttaa normaalilta nuorelta mieheltä jota naiset viehättävät. Hän on myös huumorintajuinen ja seikkailun haluinen. Lumikki tuntui olevan kirjan onnistunein hahmo, sillä hänen luonnettaan ja olemustaan oltiin varmasti mietitty vielä tarkemmin kuin muiden hahmojen.


Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan jättäen Suomen ja viime talven tapahtumat hetkeksi taakseen. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka päätyy väittämään olevansa hänen sisarensa. Nainen esittäytyy Zelenkana hänelle. Vielä Lumikille vieras nainen kuitenkin vaikuttaa aluksi aivan harmittomalta, mutta melko salailevalta tyypiltä. Huomaamattaan Lumikki joutuu vähitellen mukaan hurjaan juoni pyörteeseen kummallisen uskonlahkon kanssa, joka osoittautuu lopulta vaaralliseksi. Pian Lumikki huomaa Zelenka nimisen tytön olevan vaarassa ja joutuu itsekin tämän myötä hengenvaaraan. Hankalan tilanteen saattelemana Lumikki tapaa Jîri HaŠek nimisen nuoren miehen ja auttaa häntä selvittämään salaperäisen uskonlahkon hämärää taustaa. Hänen peräänsä usutetaan palkkamurhaaja, joka melkein tappaakin hänet. Kirjan tapahtumiin liittyy tiiviisti niin uskonnollinen lahko kuin etusivun uutisia
metsästävä toimitus viekkaine päätoimittajineen ja läpimurtojuttua halajavine toimittajineen.


Kirjassa tapahtumapaikkana on kesäinen Praha ja tapahtuma-aika sijoittuu nykyhetkeen. Tapahtumaympäristöä on kuvattu tarkasti ja elävästi, joka tekee kirjan miellyttäväksi lukea ja sallii mielikuvituksen muokata sitä haluamaansa suuntaan. Kirjantyyli ja laji taas on dekkarihtava romaani. Itse en osaa erottaa kirjasta muita lajityyppejä kuin dekkarikirjallisuuden tai se on ainakin vahvimmin esillä kirjassa. Kirjassa ilmenee takaa-ajoja, arvoituksia ja jännitystä niin kuin monissa muissakin dekkarikirjallisuuteen kuuluvissa kirjoissa. Kirjassa kuvaillaan tapahtumia ja paikkoja todella hyvin ja mielenkiintoisesti. Kirjan kerronnassakaan ei ole juuri moittimista. Suurin osa kirjan tapahtumista ovat melko uskottavia mielikuvituksellisen sijaan. Kuitenkin tapahtumien kulku on nopeaa ja välillä jäi hieman epäselväksi oliko moisia asioita todellisuudessa mahdollista tapahtua niin tiheään tahtiin. Kirjan sisältämä kieli on monipuolista esim. eri maan kielien kannalta ja sitä ilmeentyi myös puhekielessä. Sanavalinnatkin vaikuttivat hyvin harkituilta.


Minusta kirja haluaa ilmaista pohjimmiltaan ettei kaikkeen mitä kuulee kannata uskoa, sillä se saattaa vain kääntyä esteeksi joku päivä. Se haluaa myös tulkita ettei kaikki ole niin harmitonta tässä maailmassa miltä se aina näyttää ja sitä kuinka mediakin saattaa olla petollinen ja epäoikeudenmukainen.


Kirja lukukokemuksena oli ihan hyvä muttei kuitenkaan vetänyt vertoja paremmin kirjoitetulle ykkösosalleen. Kirja välillä saattoi herättää pieniä jännityksen tunteita kirjan tapahtumien edetessä huimempaan suuntaan. Pidin siitä kuinka tapahtuma paikkoja kuvailtiin tarkasti, sillä se teki kirjasta mielyttävämmän lukukokemuksen. Tarinan lähtökohdat ovat kuitenkin mielestäni hieman huterat, vaikka niitä yritetään jotenkuten selittää. Myös erilaisia käsittämättömiä yhteensattumia ja muita epäuskottavuuksia on jonkin verran. Epäuskottavaa on niin ikään Lumikin huomiokyky, joka vetää vertoja Sherlock Holmesille. Kuka muka muistaa vieraassa kaupungissa vilkkaassa kahvilassa näkemänsä ihmiset ja pystyy vieläpä yhdistämään heidät jonnekin muualle? Itse varmasti suosittelisin kirjaa nuorille, aikuisille tai muuten vain hieman arkipäiväisemmän dekkarikirjallisuuden ystäville, jotka eivät tipahda kyydistä nopeiden juoni käänteiden takia.

Siiri 8B

Suzanne Collins, Nälkäpeli (2008)


Näläpeli kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa maailma on tuhoutunut luonnonkatastrofien ja sodan ansiosta. Ainut jäljelle jäänyt valtio on Panem, perustettu Pohjois-Amerikan alueelle. Panem on jaettu 13 vyöhkkeeseen ja pääkaupunkiin nimeltä Capitol. Muissa vyöhykkeissä on luksusta olla mutta vyöhykkeellä 12, johon kirja pääosin siottuu on ruoka saatava raatamalla pöytään. Vyöhykkeen asukkaat olivat katkeria ja nousivat valtion hallitsijoita vastaan sankoin joukoin. Kapinassa vyöhyke 13 tuhottiin ja elämää jatkettiin 12 eri vyöhykkeen avulla ja perustettiin nälkäpeli joka piti kapinasta muistoa vyöhykkeillä. Peliin arvotaan joka vyöhykkeeltä 2 tribuuttia, tyttö ja poika. Jotka joutuvat nälkäpeliin. Se kuka jää henkiin voittaa pelin. Nälkäpeli on kuitenkin viihde ohjelma jota muut voivat telkkarista katsoa. Pelissä tarvitaan älyä ja tahtoa voittaa muut, Maailmassa joka on luotu nykytekniikan avulla. Taistelu kuolemaa vastaan.

Päähenkilö on Katniss Everdeen, 16v.  Joka pelastaa siskonsa Primin joutumasta nälkäpeliin, menemällä itse vapaaehtoisesti. Samalta vyöhykkeeltä hänen mukaansa lähtee erikoinen poika, Peeta Mellark. Peeta rakastuu Katnissiin ja pelissä Katniss myös liittoutuu vyöhykkeen 11 edustajan Ruen kanssa. Katniss pärjää hyvin koska omistaa hyvät metsästys taidot ja Rue kerää marjoja. Kun alkaa tapahtumaan tytöt erkaantuvat ja alkaa kirjan maukkaimmat kohdat ja juonenkäänteet. Kirjan lempihenkilöni oli Katniss joka on kovin erilainen, hieman epätyypillinen tyttö. Joka oli mielstäni hyvä asia.

Kirjana tapahtumapaikat ovat mielenkiintoisia ja sangen erilaisia kuin yleensä. Kirja perustuukin tulevaisuuteen jossa on paljon uutta teknologiaa. Tapahtumapaikasta, Panem saa vain hieman ahdistavan kuvan ja rankat olosuhteet tuovat paljon mielikuvitusta mukaan. Jokainen saa varmasti hieman erilaisen kuvan miljööstä. Koska kirja jättää monia asioita kertomatta.

Kirja oli vahvasti tyypiltään sitä mitä odotinkin ja se edustaa scifiä. Mutta mukana saattoi hieman olla fantasiaakin. Lajityypin tunnisti hyvin siitä kuinka paljon kirja sisältää toimintaa ja jännitystä. Asioita kuvaillaan hyvin mutta todella moni asia jää pimentoon vaikka siitä olisi voinut kertoa enemmän.  Kirjan tapahtumat oli osittain uskottavia ja osittain ei , sillä se perustui niin vahvasti tulevaisuuteen jota on hankala hahmottaa nykyaikaan verrattuna.

Mielestäni kirja oli hyvä mutta pituudeltaan minulle vähän liian pitkä ja raskas. Kirja oli kuitenkin koukuttava ja mielenkiintoinen joten sen jaksoi lukea loppuun. Kirja herätti aatteita tulevaisuudesta ja sai miettimään syvemmin tapahtumia. Sanavalinnat kirjoittajalla olivat hyviä ja erilaisia. Asioille oli annettu uusia nimityksiä ja asioita kuvailtiin erilailla. Suosittelen kirjaa scifistä pitäville ja pitkiä kirjoja lukevalle. Joka kuitenkin tykkää jännityksestä ja tapahtuma rikkaudesta. En kuitenkaan kovin nuorille ihmisille. Mutta sopii niin tytölle kuin pojallekkin.


Fanni 8a

Artemis Fowl-Eoin Colfer (2001)


Kirja kertoo 12-vuotiaasta rikollisnero Artemiksesta ja hänen sekaannuksistaan keijujen maailmaan ja pyrkimykseen saada kultaa.
 Artemis on hyvin viisas, itsekäs ja omahyväinen kakara jolla ei ole tunteita. Artemis on rikkaan suvun perillinen, jolla on kaikkea. Artemiksen läheisiin kuuluu Butler (henkivartija), Butlerin pikkusisko Juliet (kodinhoitaja) ja Artemiksen äiti. Butler ja Artemis luottavat toisiinsa täysin ja he ovat hyvin läheisiä. Juliet on läheinen veljensä kanssa mutta ei välitä paljoakaan Artemiksesta. Äiti on erakoitunut huoneeseensa ja luulee Artemista kuolleeksi miehekseen. Butler on kookas, lihaksikas ja kylmänrauhallinen. Hän voittaa minkä tahansa vihollisen. Butler on valmis auttamaan Artemista aina. Jopa hänen järjettömässä suunnitelmassa. Kirjassa kerrotaan myös keijuista joista tärkeimpiä ovat Holly ja Root. Holly on ainut naiskomisario HAL:ssa. Hänen tehtävänään on saada peikko kiinni (tyrimättä sitä) ja sen jälkeen vahvistaa taikavoimansa. Juuri ennen taikavoimien palautumista Holly kidnapataan. Root on komentaja HAL:ssa ja hänen tehtävänään on saada Holly takaisin keijujen pariin.
 Kirja alkaa Kirjan varastamisesta, joka on Artemiksen suunnitelman ensimmäinen osa. Sen jälkeen hänen pitää suunnitella kuinka saisi kiristettyä kultaa keijuilta. Artemis keksii oivallisen mutta ilkeän suunnitelman jolla hän toivoo saavansa tahtonsa läpi. Keijut pistävät kaiken likoon jotta saisivat pelastettua kullan ja Hollyn.
 Miljöö on nykyaika/tulevaisuus, koska tarinassa on paljon teknologiaa. Tapahtumat sijoittuvat Englantiin ja keijujen maapallon sisäiseen maailmaan. Ympäristö on kuvailtu tarkasti ja hyvin. Tapahtumapaikoista sai selvän kuvan.
 Kirjan tyyli ja laji on mielestäni fantasiaa ja scifiä. Kehittyneestä teknologiasta kirjan tunnistaa scifiksi ja keijuista ja taikuudesta fantasiaksi. Asiat kerrotaan selkeästi ja todenmukaisesti jolloin ne on helppo uskoa ja kirjassa pysyy mukana. Tapahtumissa on sekä epäuskottavuutta että hyvin mahdollisia asioista. Kirjan kieli oli hieman roisia, koska henkilöt kiroilivat. Mutta sanavalinnat olivat osuvia.   
Artemis Fowl oli peruskirja, jota luki ihan mielellään. Juoni ei ollut mitenkään yllättävä ja lopun pystyi arvamaan. Se oli kuitenkin ihan hyvä asia, koska kirjassa pysyi mukana vaikka ei lukenutkaan ihan joka päivä. Pidin kirjan huumorista, koska se oli piikittelevää. En pitänyt kuitenkaan siitä, kun henkilöistä käytettiin etunimiä ja sukunimiä. Kun en muistanut nimiä ulkoa niin välillä ihmetytti että kenestä puhutaan.
Suosittelisin kirjaa fantasiasta pitäville, jotka eivät jaksa lukea pitkää kirjaa. Omasta mielestäni kirja ei sovi kovin hyvin ikäiselleni vaan hieman nuoremmalla, koska minusta ikäiselleni sopisi jo hieman "vakavampi" kirja. Vaikka kirjan huumori oli iskevää tämän ikäiselle olisin silti toivonut tarinaa joka olisi ollut astetta syvempi.


Kaisa  8A

Philip Pullman: Kultainen kompassi

Englanninkielinen alkuteos ilmestyi 1995 ja suomennos seuraavana vuonna 1996.

Kirjantyylilajit on fantasia ja lasten- ja nuortenkirjallisuus.

Lyra on kotoisin maailmasta, joka muistuttaa suuresti meidän maailmaamme, mutta on kuitenkin joiltakin osin hyvin erilainen. Pukeutumistyyli muistuttaa meidän maailmamme viktoriaanista aikaa eikä esimerkiksi autoja tai lentokoneita ole keksitty – matkustaminen tapahtuu muun muassa laivoilla ja zeppeliineillä. Lyran maailmassa kristillinen kirkko on noussut vahvaan valta-asemaan.
Kirja kertoo Lyra nimisestä 11-vuotiaasta orpotytöstä joka asuu Jordan collegessa ilman sen kummempaa perhettä tai kotiväkeä.

Kirjan nimi johtuu esineestä, joka on aletiometri, symboleihin perustuva kultainen kompassi, joka kertoo 
vastauksen sille, joka osaa sitä tulkita.

Kirjan päähenkilö on Lyra Belacqua, joka on vilkas, itsepäinen ja utelias lapsi, joka on elänyt koko lapsuutensa tiedemiesten parissa. Hänellä on oma daimoni Pantalaimon, joka on hänen rinnallaan kulkeva puhuva eläin, joka on ikään kuin hänen sielunsa tai sen ilmentymä. Lyra leikkii mielellään keittiöpoika Rogerin kanssa ympäri Oxfordia. He sylkevät luumunkiviä ohikulkevien tiedemiesten päähän tai huhuilevat kuin pöllöt ikkunan takana, kun huoneessa on meneillään opintojenohjaus, tai he kirmailevat kapeilla kaduilla, varastavat omenoita torilta tai käyvät sotaa toisten lasten kanssa.

Tarina alkaa, kun Lyra hiipii salaa collegen oleskeluhuoneeseen, vaikka hänen daimoninsa Pantalaimon yrittää estellä häntä. Huoneessa he näkevät collegen rehtorin yrittävän myrkyttää lordi Asrielin, Lyran sedän, mutta ehtivät varoittaa tätä. Lordi Asriel näyttää collegen tutkijoille kuvan salaperäisistä alkeishiukkasista, joita kutsutaan Tomuksi. Kun ”Kahmaisijat”, yleisten huhupuheiden kohteet, kidnappaavat Lyran ystävän Rogerin, hän vannoo pelastavansa tämän. Tilaisuus tarjoutuu, kun  collegessa vieraileva rouva Marisa Coulter, merkittävä nainen, tarjoutuu viemään Lyran pois Jordan Collegesta ja tekemään hänestä oppilaansa. Lyra suostuu, mutta ennen lähtöä collegen rehtori antaa hänelle aletiometrin, mittaamattoman arvokkaan kultaista kompassia muistuttavan laitteen, jonka avulla voi selvittää vastauksen mihin tahansa kysymykseen. Vaikka Lyra ei kykenekään tulkitsemaan laitteen monimutkaisia merkityksiä, hän ottaa sen mukaansa rouva Coulterin asunnolle. Lyra alkaa epäillä rouva Coulterin vaikuttimia, kun tämän daimoni, kullanvärinen apina, etsii aletiometriä Lyran huoneesta. Jos haluat tietää enemmän kirjasta, kannattaa lukea se.

Kun luin kirjaa tuntui kuin olisin itse ollut siellä mukana. Alku oli vähän tylsistyttävä, mutta sitten kun alkoi tapahtua, se muuttui kiinnostavaksi. Pidin kirjan tarinasta, vaikka se olikin ihan tavallinen fantasia-kirja. Tarina oli jotenkin koukuttava ja ainutlaatuinen. En pitänyt siitä kun alussa ei oikein tapahtunut mitään, sillä alku oli jotenkin tylsä. Alku oli jotenkin sekava ja siittä ei päässyt mukaan paitsi vasta kun tarina oli edennyt reilusti eteenpäin.

Suosittelen kirjaa sellaisille ihmisille, jotka tykkäävät lukea pitempisivuisen fantasiakirjan.

Julia 8a


Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (2013)

Siiri Enorannan kirjoittama Nokkosvallankumous kertoo taistosta ylempää tahoa vastaan realistisessa tulevaisuudenkuvassa. Tässä maailmankuvassa, joka luokittuu suoraan dystopiaksi, on viestintälaitteet vietyjä, vesi saastutettua ja paikat ränsistyneitä ja ruostuneita. Näiden lisäksi alueella vallitsee vitsaus nimeltä ydinsäteily, minkä takia jokainen siellä elävä olento kuolisi loppujen lopuksi. Toisin sanoen, toivoa paremmasta tulevaisuudesta ei pitäisi olla. Kuitenkin tähänkin helvettiin on mahtunut pari muista ihmisistä eriävää henkilöä, jotka aikovat palauttaa oikeuden ja tasa-arvon tähän unohdettuun paikkaan. Tai ainakin yrittävät. Onko yritys kuitenkaan sen arvoinen?

Päähenkilöille on luotu selvästi kiintoisat persoonat. Huolimatta siitä, että ne ovat lähes täysin erilaisia toisistaan, heidän välillään vallitsee kiintoisa yhteys. Tämä yhteys liittää heidät yhteen aluksi hieman  erikoisemmalla tavalla, kun he tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa paratiisissa. Paratiisista heille jäikin aluksi vain muistoksi pieniä piirteitä. Nokkosten johtajan Dharanin päässä pyörivät vain ne siniset silmät, joiden omistajan Vayun mieleen ei muuta mahdu kuin ne kuparinruosteiset, hohdokkaat silmät. Nämä asiat saavat pojat toistensa luokse, kuin Aurinkoa tarvitseva Maa. Samoin tarvitsevat he toisiansa. Siinä, missä Maa tarvitsee Auringon valoa ja lämpöä tarjotakseen ihmisille paikan jossa elää, tarvitsee Vayu Dharania, joka Auringon tavoin tahtoo antaa toivoa ja elämää muille taukoamatta.

Vayu ja Dharan ovat molemmat kiviverisiä, mikä erottaa heidät muista ihmisistä maan päällä. He pystyvät eräänlaisten porttien kautta menemään toiseen maailmaan, josta tulee heidän pakopaikkansa. Siinä missä Vayu pakenee siansilmäistä henkilöä ja hänen pikku laumaansa, Dharan pakenee sitä kaikkea vastuuta joka hänelle lankeaa. Tätä paratiisia ei tietenkään muut saavuta. Dharan ja Vayu rakastuvat herkästi toisiinsa, mutta heidän läheisyyttään saa lukea enemmän paratiisimaailmassa, kuin oikeassa. Tähänkin on tietenkin syy.

Päähenkilöt olivat kirjassa onnistuneesti luotuja ja mielenkiintoisia. Heidän ajatuksensa eivät aina ole selkeitä, mutta eipä ole kirja itsekään. Poikien ajatukset vaikuttaa lukiessa täysin erilaisilta, mutta syvällisemmin ajateltaessa niillä on sama pohja. Joten jos lukee tämän kirjan, lukekoon sen ajatuksella. Vayu ja Dharan ovat kiviverisyydestään huolimatta aivan normaaleja ihmisiä. Niin Vayukin oli ennen kuin sai tietää asiasta. Kuitenkin kirjassa keskitytään kuvailemaan heidän erikoisuuttaan ja ajatuksiaan niin vahvasti, että lukiessa saattaa jopa unohtaa yhdennäköisyydet normaalien ihmisten kanssa. Kuvailu henkilöistä on taitavaa ja hyvin yksityiskohtaista tietyissä kohdissa. Hahmojen kehitys koko kirjan aikana tuntui olevan vähäistä, sillä ajatukset taisivat pysyä samoina koko ajan. Niiden pohja ei muuttunut. Se oli yksi asioista, joista en itse lukijana pidä. Eikä henkilöistä voi edes sanoa, olisivatko he hyvien vai pahojen puolella. Heidän ajatuksensa ja päämääränsä ovat hyviä, mutta mikään hyvä ei tule ilman huonoja puolia. Hyvän päämäärän toteuttamiseen tarvitaan aina vähintään ripaus pahuutta, niin kävi myös tässäkin kirjassa. Miten voidaan saattaa oma joukko voittoon? Taistelemalla, tappamalla. Ne ovat asioita joita ei voi välttää, vaikka kuinka hyvää tahtova olisikin.

Kirjan sivuhenkilöt saivat aivan liian vähän tilaa ja ajatuksia kirjassa. Sen pystyi huomaamana siitä, kuinka hahmojen nimet ja persoonat tuntuivat unohtuvan joka hetki. Kuka olikaan Aie? Mikä olikaan tämän hahmon nimi? Sivuhahmoihin ei päässyt syventymään kunnolla, joten vaikutelma heistä jäi kovin pinnalliseksi ja yksipuoliseksi. Sivuhenkilöt olivat todella tärkeitä kirjan juonen kannalta, mutta he saivat siltikin aivan liian vähän tilaa. Aivan kuin heidät olisi jätetty kokonaan turhiksi. Asia ei todellakaan ollut niin. Suosikkihahmonikin sai niin vähän kirjaimia itselleen. Krito olisi ansainnut enemmän. Jäin janoamaan lisää Kritosta ja loppujen lopuksi hän jäi lähes täysin mysteeriksi minulle. Hahmo, josta halusin tietää kaikkein eniten. Se ärsyttää ja saa melkein itkemään. Krito olikin lähes ainoa hahmo keneen rakastuin täysin. Henkilökohtaisesti en pitänyt toisesta päähenkilöstä melkein yhtään. Mokoma Vayu. Dharan taas oli upea hahmo, mutta todellisuudessa en edes haluaisi tuntea hänen kaltaistaan henkilöä.

Kirjan juoni on omaperäinen ja tarkkaan harkittu, mikä kutkuttavine juonenkäänteineen saa suorastaan janoamaan lisää tekstiä. Juonessa on toivoa, toivoa paremmasta tulevaisuudesta, mikä saa jo pian lukijankin uskomaan parempaan tulevaisuuteen kirjan maailmassa.

Alkutilanne kirjassa ei ollut läheskään niin kliseinen kuin luulin sen olevan. Ensimmäinen luku kirjassa sai jo adrenaliinin pumppaamaan. Vayu juoksemassa metsässä siansilmäistä ja hänen seuraajiaan pakoon. Toisessa luvussa syvennytettiin jo kirjan maailmaan paremmin. Siinä koko kirjan juoni alkoi hahmottua paremmin. Kurohärmä ja Satakoski on pommitettu pirstaleiksi ja asukkaat kuljetettu vankileireille Korotraton toimesta. Dharan kokoaa joukkojaan Korotratoa vastaan. Vielä jonain päivänä Nokkoslasten ja Korotraton olisi otettava yhteen ja se päivä lähenee päivä päivältä, tunti tunnilta, minuutti minuutilta, sekunti sekunnilta. Dharan on Marmorin suvun viimeinen kiviverinen. Vayu on Granitan suvun lähes ainut perillinen. Tämä kiviverisyys yhdistää heidät, mikä tarkoittaa vain sitä että Granitojen ja Marmorien yhteistyö jatkuu vieläkin, niin kuin se on jo satojen vuosien ajan. Dharanin on annettava muille toivoa paremmasta tulevaisuudesta, jotta saisi joukkonsa taistelemaan Korotratoa vastaan. Korotraton lisäksi on muita ongelmia. Esimerkiksi naurettava ydinsäteily ja perinistit nuoleskelemassa Korotratoa. Miten vihreäpaitaiset ja vapaudentahtoiset nuoret pärjäisivät täysin aseistautunutta Korotratoa vastaan?

Miljöö on tarkkaan laadittu ja suunniteltu. Se kaikista todennäköisimmin sijoittuu tulevaisuuteen, mutta se, että kuinka kauas, on täysi mysteeri. Kirjan maailmasta löytyy meillekin ajankohtaisia asioita, mutta jotkin asiat ovat aivan liian kaukaa haettuja. Kirjassa ei myöskään ole paljoakaan huipputeknisiä laitteita, jotka voisivat viitata kauas tulevaisuuteen. Kirjan tapahtumapaikatkin ovat vähän hämärän peitossa. Niitä on kuvailtu tarkasti, mutta aivojen perukoille jää pienenlaisia kysymyksiä. Missä päin maailmaa tämä kaikki voisi olla? En osaa ajatella paikkoja tälle maapallolle, osaksi tämän kiviverisyyden takia. Jos se tapahtuisikin tällä maanpinnalla, niin kiviverisyys antaisi vihjeen, että se tapahtuisi todella kaukana tulevaisuudessa. Kiviveristenhän sanottiin olevan jo vuosituhansia vanhoja? Tosin kirjasta ei löydy paljoa muita asioita mitkä viittaisivat niin kauas tulevaisuuteen, sillä heidän käyttämät laitteet ja vastaavat ovat samoja, mitä me käytämme. Tämä kirja todella antaa mielikuvituksen ja logiikan virrata niin pitkälle kuin vain haluaa.

Kirjalle ei voi antaa vain yhtä lajityyppiä. Siinä missä kirja luokittuu scifiin eli tieteiskirjallisuuteen maailmansa takia se voi luokittua kirjoitustyylinsä ja kuvailunsa takia helposti fantasiaan. Kirja edustaa kuitenkin lähtökohtaisesti scifiä huolimatta sen vahvoista fantasiavaikutteisista piirteistä. Kirja ei tosin ehkä vaikuta scifiltä, mutta kirjan maailma lähes huutaa toisin. Tämäntapainen dystopia heittää lukijan suorastaan scifin maailmaan, ainakin tiettyjen hetkien aikana. Kirjan tapahtumat ovat suurimmilta osin yllättävän uskottavia, kun jätetään kiviverisyydet ja sen sellaiset pois. Mielikuvituskin on hyppinyt pelloillaan täydellä teholla, mutta kaikelle on logiikka. Oikeastaan, lähes kaikelle. Tarkkana lukijana ärsyttää huomata jopa pikkiriikkisiä epäkohtia kirjoissa.
Lukemista oli hankala lopettaa kesken jotain jännittävää käännettä, se olisi aina tuntunut liian tylyltä ja loukkaavalta kirjaa kohtaan, kun kuvailukin oli mukaansatempaavaa. Hahmoihin pystyy sulautumaan lähes täysin, kuvailu vie mielen retkelle jolta se ei haluaisi palata. Kuvailu on tarkkaa ja yksityiskohtaista. Kirjan kielikuvat taasen voivat tuntua välillä oudohkoilta, vaikka ne ovatkin kekseliäitä. Kekseliäisyydestään huolimatta ne eivät aina tunnu luovan toivottua tunnelmaa. 
Sanavalinnat olivat aina yllättäviä kielikuvien tavoin.

Kirjan pohjimmainen ajatus ja teema ovat aikamoinen mysteeri. Sekin riippuu itse lukijasta, minkä määrittelee teemaksi. Jokainen lukee eri ajatuksien kanssa, jokainen lukee eri tavalla. Jotkut keskittyvät maailmaan, jotkut taas hahmojen välisiin suhteisiin. Itse en ole varma mihin keskityin. yritin keskittyä kaikkeen, jolloin teemaa on hankala sanoa. Kirjan teema voisi esimerkiksi olla maan ja luonnon tärkeys, sillä se voi tietyt lukijat saada ajattelemaan tätä maailmaa ja sitä, kuinka meidän pitäisi huolehtia luonnosta ja maasta. Ilman niitä emme mekään olisi elossa. Se voisi olla myös jotain mitä kirja voisi haluta osoittaa meille. Kirjassa halutaan myös kertoa lukijoille, kuinka vapaudesta ja tasa-arvosta meidän tulee pitää kiinni. Ikinä ei myöskään saa luovuttaa. Kirjassa on niin paljon materiaalia eri teemoiksi ja sillä on selvästi paljon sanomaa lukijoille.

Pakko sanoa, että lukukokemukseni oli yksi parhaista ikinä. Ihme, että pystyin edes rakastumaan kirjaan, joka on suomalaisen kirjoittama. Itsellä kun on selvästi syvää vihaa suomalaisia kirjoja kohtaan. Nyt kuitenkin tohdin vilkaista kirjaa ja varoen myös saatoin avata kannen, lukea ensimmäisen luvun, ja uppoutua kirjan maailman syövereihin. Nokkosvallankumous myös herätti yllättävän paljon ajatuksia ja tunteita, mitä kirjoista en yleensä saa. Kirja sai minut kiehumaan vihasta, nauramaan ilosta, itkemään surusta, eksymään hämmennyksestä. Voi kun olisin halunnut lukea lisää Kritosta. Krito oli selvästi se, mikä sai minut kiintymään tähän kirjaan lopullisesti. krito jäi kirjasta niin hyvin mieleen, muistan melkein jokaisen kohdan kirjasta, missä hän esiintyi. Huomasin myös sen lähes heti kirjassa, että Vayusta en pitäisi. En pitänyt myöskään koko kiviverisyys-jutusta. Se ei vain iskenyt minuun niin kuin se johonkuhun iskee. Se ei vain toimi minun päässäni. Minusta Vayu ja Dharan olisivat voineet olla aivan normaalejakin ihmisiä, mutta kai se näin oli kirjan kannalta parempi.


Suosittelisin kirjaa henkilöille, jotka ovat valmiita heittämään aivot narikkaan puolissa kirjan kohtauksissa, jotka ovat valmiita lukemaan hyvää kuvailua ja omituisehkoja kielikuvia, jotka ovat valmiita kuluttamaan elämästänsä aikaa kirjalle nimeltä Nokkosvallankumous.

Tiia 8B 

Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous (2013)

Nokkosvallankumous kertoo tieteiskirjallisuudelle ominaisesta erilaisesta tulevaisuuden maapallosta, jossa saastepilvet peittävät auringon ja vesistöt ovat roskan ja liejun täyttämiä. Tässä tuhkan peittämässä maailmassa sinnittelee ajan hirmuvaltaa pitävää Korotratoa vastaan vihaansa kytevä pieni vallankumousliike Nokkoset, jonka johtaja Dharan on kerännyt nokkoslapsensa vanhaan Huhtikaunaan huvipuistoon, pieneen tuhon ympäröimään toivonpilkahdukseen. Nokkoset on hyvä nimi ryhmälle sitkeitä kapinallisia, jotka pystyvät juuri ja juuri kiemurtelemaan läpi Korotraton luomasta epätietoisuuden muurista. Keskelle tätä maisemaa joutuu ylhäisistä juuristaan epätietoinen Vayu, jonka ainoita vaihtoehtoja äitinsä kuoleman jälkeen on jäädä villikoirien tai kannibalien suuhun näännyttyään tuhoutuneen kaupungin kadulle tai seurata hänet äitinsä ruumiin viereltä löytänyttä Dharania, joka lupaa hänelle turvapaikan. Dharan Marmoria kunnioitetaan kiviverisenä, ihmisen tapaisena oliona, jonka harmaa veri antaa lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. Vayu, joka äitinsä kuoleman hetkellä saa tietää olevansa Granita, pian huomaa että hänen kohtalonsa on punottu yhteen Dharanin kanssa. He ovat kiviveristen sukujensa viimeisiä edustajia, ja heillä on pääsy toisessa ulottuvuudessa sijaitsevaan tuhoutuneelta maapallolta paenneiden kiviveristen rakentamaan paratiisiin, jossa kirkkaana taivaalla paistava aurinko paistaa heidän paljaalla ihollaan ja hedelmää tuottavien puiden sato on heidän ravintoaan. Mitään muuta kuin ajatuksia he eivät voi tuoda takaisin mukanaan, mutta kiviveristen luontoa säästävät keksinnöt antavat heille mahdollisuuden paremman maailman luomiseen. Ensin pitäisi kuitenkin päihittää Korotrato, jonka murskaava ylivoima pakottaa heidät välillä polvilleen.

Kirjaa kerrotaan vuorotellen Vayun ja Dharanin näkökulmasta. Alussa Dharan on heistä vahvempi, Nokkostensa karismaattinen johtaja, joka auttaa äitinsä menettäneen Vayun takaisin jaloilleen. Pian Vayu on kuitenkin se, joka tukee Dharania silloin, kun johtajan taakka alkaa painaa hänen harteillaan.  Tarinan alussa Dharaninilla on joku toinen, Krito. Dharan on itsekäs ja rakastaa molempia, sekä Kritoa jonka löytää maanpäällisestä helvetistä, että Vayua, johon hän kiintyy heidän kahden välisessä paratiisissa. Krito kuitenkin joutuu kiviveristen välisen kohtalon tielle ja päätyy hyppäämään kuolemaansa. Toinen Dharanin ja Vayun väliin joutuva hahmo on Pavan Granita, Vayun siskopuoli. Samat kasvot, eri temperamentti. Pavan ei suostu huomaamaan Vayua. Hän yrittää epätoivoisesti saada Dharanin ja Vayun erilleen, koska hänellä täytyy olla osa kiviveristen kohtalossa, täytyy. Hän voisi yhtä hyvin olla Vayun paikalla, mutta Dharan ei suostu valitsemaan häntä. Vayu ja Pavan pääsevät muutaman kerran hetkittäiseen yhteisymmärrykseen, mutta Pavanin kohtalonsa puolesta pelkäävä, pikainen persoona erottaa heidät jälleen. Muita maininnan ansaitsevia sivuhahmoja ovat esim. Miknor ja Levar, jotka monien muiden sivuhahmojen ohella ovat Dharanin luotetuimpia ystäviä ja Nokkosten tukipilareita.

Minulle jäi kirjan hahmoista eniten mieleen, että vaikka päähenkilöitä oli kaksi, teksti liittyi melkein aina jotenkin Vayuun. Samaan tulokseen ei välttämättä tule jokainen joka kirjan aukaisee, mutta minulle se tuntui vahvasti siltä, tai sitten vain Vayu oli minulle todella mieleenpainuva hahmo. Siltä se ei kyllä itsestäni tuntunut, sillä en oikein osannut hahmoihin samaistua. Dharan oli kirjan maailmassa tärkeämpi ja  vahvempi henkilö, mutta aina teksti johti ajatukseni takaisin Vayuun. Tuntui siltä, että jos Vayun yliviivaisi yhdestäkään lauseesta, koko juoni menisi päälaelleen. Tuntui kuin kirjailija olisi kirjoittanut Dharanin näkökulmasta vain tehdäkseen Vayun roolista tärkeämmän ja tehdäkseen tarinasta selkeämmän. No, tämä nyt vain on tietenkin mielipide.

Kirjassa on esillä etenkin tieteis- ja fantasiakirjallisuudelle tyypillinen hyvän ja pahan vastakkainasettelu, ja näitä kahta lajityyppiä kirja mielestäni edustaa eniten. Kirjan tulevaisuuden maapalloon oltiin yhdistetty portti kiviveristen asuttamaan rinnakkaismaailmaan. Kirjan ajankohtaan tämä ei olisi mahdollista eikä sopisi yhteen tarinankerronnan kanssa ilman jonkinlaista fantasian väliin livauttamista, mutta jos kirjan tapahtumat sijaitsisivat kauempana tulevaisuudessa tai teksti oltaisiin muotoiltu eri tavalla, voisi tämänkin tulkita tieteiskirjallisuuden piirteeksi. Samoin kiviveriset voitaisiin lukea ihmisrodun muunnelmaksi. Kirjassa on jännittäviä juonenkäänteitä ja päähenkilöt joutuvat useaan hengenvaaralliseen tilanteeseen, mutta tapahtumia ei juuri kuvattu seikkailumaisen kutkuttavasti. Kirja on myös rakkaustarina, mutta se ei ole ällönmakea ja siirappinen. Vaikka päähenkilöiden läheinen suhde on kokoajan kirjassa esillä, en juuri saanut keskityttyä siihen.

 Kirjoittajan tyyli kuvailla on omastani paljon eroava, kielikuvat ovat vahvoja ja osan tuomitsin suorastaan oudoiksi. Massasta eroava tapa kuvailla on hyvä tapa saada lukijat kiinnittämään enemmän huomiota, mutta silti mielestäni osaa mieleen putkahtaneista kielikuvista ei kannattaisi päästää paperille asti. Ympäristöä kirjassa kuvaillaan oikein lukijaystävällisesti, mutta kun minulta kysyttäisiin kertomaan vaikka Dharanista jotain, tietäisin vain, että hän on melko nuori, aika lihaksikas ja melko lailla vahvamielinen. Kirjassa ei siis loppujen lopuksi pureuduttu niin paljon yksityiskohtiin.


 Nokkosvallankumousta eivät varmaan ala-asteikäiset voisi lukea, sillä se on paikoittain raaka ja varmasti myös nuoremmille hankalalukuinen. Kirja tuskin kiinnostaa kuitenkaan kovin vanhojakaan, sillä jo pelkästään nuoren aikuisen näkökulmasta kuvaava tarinankerronta ja siihen liittyvä nuorekas kieli saavat varmaan viittä vaille kolmikymppiset keskeyttämään lukemisen. Suosittelisin kirjaa siis yläaste-lukioikäisille. Nokkosvallankumousta ei kannata lukea, jos tuntee vahvasti elokuvien tai kirjojen takia, sillä se voi olla hyvinkin masentava. Kirja oli ihan hyvä lukukokemus, mutta itselle ei sellainen, jonka välttämättä haluaisin mennä heti läpi uudestaan. Kirja oli hyvin nykyaikainen ihmisten tuhoamaan maapalloon pohjautuva tarina, joka voi saada lukijansa pohtimaan puhtaan luonnon tärkeyttä.  

Anni 8B                                                                                                                   

Tuija Lehtinen: Talo nro 13

talo nro 13
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika: 200
Kirjan tekikä: Tuija Lehtinen

Päähenkilöt: Pyry ja hänen lemmikkirotta, Aleksi, Joel, Nina ja Miranda
Komean Aleksin edessä tytöt ovat sulaa vahaa, touhukas Pyry herättää vastakkaisessa sukupuolessa lähinnä vastenmielisyyttä. Taiteellinen Joel herää aina liian myöhään ja tummasilmäinen Miranda karkaa häneltä käsistä, ikiliikkuja-Ninalle puolestaan tekisi nuijanukutus hyvää. Jengin ainoa normaali on Surma, Pyryn lemmikkirotta. Yksi tekijä kuitenkin yhdistää Katuhaukkoja: he ovat aina valmiit auttamaan hädässä olevia.Minä pidin eniten Aleksista.

Kun Mirandan turkkilaisen isän kebab-baariin murtaudutaan ja se tuhritaan hakaristein, jengi päättää näyttää kyntensä ja selvittää tuhotyön. Heidän omatoimisuutensa ei valitettavasti miellytä kaikkia.
Kirja sijoittuu nykyaikaan, koska siellä onjo puhelimia.
Kirjan lajityyppi on dekkari eikä siinä ole mielestäni alalajeja. Kirjan tapahtumat on uskottavia, Kirjassa puhutaan Tampereen murretta ja se ei ole kirjakieltä.
Kirja käsittelee ryöstöä, kirjassa on väärää että päähenkilöt vakoilevat ihmisiä, ja oikein kun he kertoo poliisille.
Oma arvio: kirja oli kohtuullinen

Jussi 8B

 



Flavia Bujor-Ennuskivien mahti-2002

Kirja kertoo kolmesta 14-vuotiaasta tytöstä, jotka joutuvat tehtävään josta he eivät tiedä mitään. Kirjan nimi tulee tyttöjen kivistä, jotka ovat mustassa samettipussissa.

Päähenkilöt ovat kolme nuorta tyttöä, jotka ovat kaikki todella erilaisia luonteeltaan. Heille kerrottiin, että he ovat vihollisia toisilleen, mutta he eivät itse tiedä minkä takia. Sivuhenkilöitä on monia ne vaihtelevat tekstin aikana paljon, mutta heille sanottiin, että he eivät saa kertoa kellekään mitään heistä. Alussa tytöt menivät vanhan eukon navettaan nukkumaan, mutta yksi heistä oli niin itsepäinen ettei voinut nukkua navetassa ettei hänen vaatteensa sotkeutuisi. Niinpä hän meni vanhan eukon taloon ja pääsi kinuen sisään. Siellä heidän matka alkoi tarujenmaahan. Kirjassa kerrottiin aina välillä henkilöstä jonka nimeä hän itsekkään ei tiedä, joten häntä sanotaan nimettömäksi. Tytöt ovat aivan normaaleja ihmisiä, heillä on vain kivet jotka ovat realistista oikeasta maailmasta. Kirjassa keskitytään heidän luonteeseen ja ulkonäköön. Tytöistä tuli ystäviä, vaikka he olivatkin vihollisia toisilleen. Ambre on kivoin henkilö, koska hän on huomaavainen ja kiltti kaikkia kohtaan.

Tarina alkaa kun tytöillä on tulossa 14 vuotis syntymäpäivä. Ja he saavat kuulla, että he eivät olleet biologisessa perheessään vaan sijaisperheessä. Heidän yksi " perheen jäsenistä" antoi heille mustan samettipussin jonka saavat aukaista vasta kello 0.00 jälkeen. Heille myös kertoi heille, että heidän pitää mennä yhden tietyn puun luokse, jossa he tapaavat kaksi muuta tyttöä ja teillä on sama tehtävä. Tarina jatkuu kun tytöt rupeavat selvittämään mikä on heidän tehtävänsä ja mitä ne kivet ovat ja miten ne toimivat. He lähtivät Nathyronin kaupunkiin etsimään tietoa. Siellä heille kerrottiin, että heidän pitää mennä tarujenmaahan tapaamaan Oonahin luokse joka kertoisi heille keitä he ovat, mikä on heidän tehtävänsä ja mistä ne tulevat. Mitä heille käy ja saavatko he tietää tehtävänsä?

Kirja siottui keskiaikaan. Sen sai selville, kun ihmiset olivat eri asemassa ja ei oltu keksitty pyssyjä vaan käytettiin miekkoja. Ympäristöjä ei kuvattu kauhea tarkkaan voitiin sanoa jotain, mutta ei minusta tarpeeksi tarkasti.

Tämä oli fantasia kirja. En itse saanut oikein mitään käsitystä olisiko siinä muiden lajityyppien piirteitä. Kirja oli hyvin selkeästi fantasia kirja, koska siinä oli realistisia asioita esim. taikuutta, taikamaa, ihminen, ennustajia ja taikaesineitä. Kirjassa vain mainitaan asia jonkin toisen asian kanssa, mutta niitä joitain juttuja kerrottiin vähän tarkemmin. Tarinan tapahtumat olivat osa todella uskottavia, mutta esim. tarumaa ei minusta ollut kauhean uskottava. Kieli oli hyvin harkittu ja välillä oli tietenkin puhekieltäkin.

Kirja käsittelee pohjimmiltaan ennuskivien mahtia. Minä sain maailmasta semmoisen kuvan, että siellä ei voi luottaa kehenkään ja se on arvoituksia täynnä. Oikeaa toimintaa kirjassa oli kun tytöt päättivät tehdä jotain esim. kun he pelastivat ihmiset Nathyronin kaupungista ja lähtivät kohti tarjujenmaata jossa heitä odotti vartijat.

Kirjassa oli väärää, kun yksi tytöistä sai miekan iskun sydämeen. Ongelmana kirjassa oli tyttöjen tehtävä ja mitä ennuskivet olivat.

Minusta kirja oli todella hyvä, mutta välillä pitkästyttävä. Välillä olin vähän jännittynyt ja kiinnostunut mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjassa päälimmäiseksi jäi mieleen kun tytöt tapasivat ensimmäisen kerran ja lähtivät selvittämään heidän tehtävää. Minä pidin kun tytöillä oli kaikilla erilainen luonne ja kun kirjassa oli kaksi erilaista maata, koska se sai enemmän mielenkiintoa. Minusta kirjassa olisi pitänyt kuvailla enemmän paikkoja ja henkilöitä, koska olisin itsekin päässyt perille paremmin.

Suosittelen kirjaa semmoisille keillä on hyvä mielikuvitus ja tykkää lukea pitkiä fantasia kirjoja, koska muuten kirjan lukeminen käy pitkästyttäväksi.
By: Milja 8.b

Harri Istvan Mäki: Zen Zero (2008)

Kirja kertoo pojasta nimeltä Eero jonka taika nimi on Zen Zero. Eero muuttaa Kyläkoskelle Helsingistä, joka on hänen mielestä outo. Koulusta hän ei myöskään pidä, koska koulukin vaikuttaa oudolta. Nopeasti Eero kuitenkin tutustuu uusiin ihmisiin jotka haluavat esitellä Eerolle Kyläkoskea. Kaupungista kuitenkin löytyy vaanivia ja vaarallisia asioita.
Hyvä juoni muuten, mutta loppu riistäytyi käsistä. Liikaa aaveita, ja fantasiaa minulle mutta, hyvä kirja niille jotka tykkää fantasia painotteisista jännäreistä. Kauhukirjallisuuden tunnistaa siitä, että kirjassa on asioita joita ei ole oikeasti olemassa. Myös siitä, että aina kun tulee kohta, jossa tulee kauhua, virkkeet ovat lyhyitä ja samaan lauseeseen kirjoitettu. Kirjan kieli on selkeää ja tajuaa heti mistä puhutaan tai mitä tarkoitetaan.
Kirjan henkilöt: Eeron vanhemmat, Tero, Mathias, koulun opettajat ja muut Eeron kaverit. Mathias ja Tero ovat Eeron parhaita kavereita uudessa koulussa. Opettajat eivät heti alussa ymmärrä Eeroa, joten Eero on opettajien silmä teränä. Eeron vanhemmat eivät näy tai kuulu paljoa koko kirjan aikana. Eeron kaverit: Mathias ja Tero ovat Eeron tukena kun teksti alkaa muuttua kauhuksi. Opettajat muuttuivat kirjan keskikohdassa zombeiksi joita Eero pakeni koulussa ja eksyi kouluun sen takia. Eeron vanhemmat eivät ole läsnä silloin, kun Eero yrittää soittaa heille ja pyytää apua, mutta kukaan ei ikinä vastaa.
Kirjan aika sijoittuu tavalliseen arkipäivään. Sen voi päätellä siitä, että Eero menee kouluun. Tapahtumat sijoittuu kouluun ja Eeron kotiin. Ympäristöä on kuvailtu hyvin. Esim: ’’Kävelin portaita alas, menin keittiöön jossa tuoksui herkullinen ruoka, näin ympärilläni vain valkoisia huonekaluja enkä yhtään ruokaa.’’
Kirja käsittelee kauhu kirjallisuutta. Kirja osoittaa maailmasta että kaikki ei mene aina hyvin. Kirjan keskeisin ongelma on se, kun Eero pelkää uutta koulua, joka ei ole yhtään normaali.
Kirja oli mielenkiintoinen lukea, kun välillä oli toimintaa eikä sitä ollut liikaa.Kirjasta parhaiten jäi mieleen, kun Eero eksyy kouluun samalla kun hän pakenee zombi opettajia. Eniten pidin siitä, että kirjassa pysyttiin samassa aiheessa pitkään ja kolmen kappaleen jälkeen vaihtui paikka ja tilanne rauhoittui. En pitänyt siitä, että en ymmärtänyt muutamassa kohdassa lauseita, jossa ei kerrottu hyvin, että miksi näin tapahtuu.

Suosittelen kirjaa 7-10 vuotiaille, koska heitä kiinnostaa kauhun tapaiset kirjat ja tekstit.

Eemeli 8B

Hannu Hirvonen: Tuonen kehrääjät

Mii on vanhempiensa kanssa matkalla uuteen elämään. Muutto uudelle paikkakunnalle pelottaa, ja Mii kiukuttelee auto matkalla vanhemmilleen isän huomio herpaantuu ja ajaa rekan perään.

Mii herään oudosta maisemassa harson peittämien puiden luona. Siellä on myös kumma harsojen peittämä kaupunki. Jossa Mii tapaa Ain. Mii alkaa tajuta että on paikassa minne mennää kun päättyy maallinen elämä.


Kirja oli ihan miällyttävä lukukokemus koska ,sei ollut kovin pitkä ja pysyy hyvin juonessa mukana.


Kirjan on kirjoittanut Hannu Hirvonen


                                                                                                                                                          Joona 8a

Nälkäpeli - Matkia närhi suzanne collins



* henkilöt Katniss Everdeen  Katnissin perhe  Gale Hawthorne  Peeta Mellark 


* Eloonjäämisen kilpailu ja halu elää 
-kirjassa ollaan vyöhykkeillä 12 ja 13 ja capitolissa.
-katniss ja jotain muita nälkäpelissä olevia on pelastettu vyöhykkeeltä 13. maanalla on bunkkereita jossa asuu ihmisiä, he suunnittelevat vallankumousta capitolia vastaan. katniss halutaan vallankumouksen kaulakuvaksi mutta hän ei suostu siihen jos peetaa ei pelasteta capitolista.
-Vyöhykkeen 13 presidentti Coin ei pidä Katnissista, vaan kokee tytön uhkana omalle vallalleen. katniss tuntee, että hänen koko elämänsä muistuttaa peliä. Hän tekee propagandavideoita. Hän pukee ylleen Cinnan suunnitteleman matkijanärhi asun. Katniss kokee, että finnick ymmärtää hänen kokemaansa henkistä tuskaa, sillä finnick kärsii omien Nälkäpeli kokemustensa ja rakastettunsa Annien puolesta. 

7/10 arvosana koska kirja herätti minut vasta kun katniss pääsi vyöhykkeeltä 13 pakoon .
suosittelen kirjaa sellaisille ketkä tykkää toimintakirjoista.

Erik 8A

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit

Kirjan alkuperäinen kirjailija Suzanne Collins kirjan suomentaja Helene Bützow.
Julkaisu vuosi 2009 1.syyskuuta

Kirja kertoo 75. nälkäpelistä johon voittajat joutuvat uudestaan. Koska Katniss on vyöhykkeen 12 ainoa tyttö joka on voittanut nälkäpelin, hän joutuu sinne uudestaan. Kirjan nimi tulee Kilpailusta nimeltä Nälkäpeli.

Kirjan henkilöitä ovat Katniss, Peeta, Presidentti Snow. Katniss on sisäänpäin kääntynyt eikä osaa näyttää tunteitaan hyvin. Peete huolehtivainen.

Juoni: Presidentti Snow ilmoittaa että nälkäpelin voittajien pitää kilpailla toisiaan vastaan seuraavassa nälkäpelissä. Katniss joutuu areenalle uudestaan kieltäytymisestä huolimatta. Peeta ilmoittautuu kisaan suojellakseen Katnissta. Katnissin Stailaaja pukee Katnissin hää mekkoon. Kun Katniss on nälkäpeliä edeltävänä iltana haastattelussa hänen mekkonsa alkaa palamaan ja se muuttuu matkijanärhen puvuksi.

Kirja sijoittuu paikkoihin vyöhyke 12, 13 ja Capitoliin.

Kirja oli koukuttava kirja herätti minussa jännityksen tunnetta.

Suosittelen kirjaa niille jotka jaksavat aloittaa lukemisen ja niille jotka tykkäävät scifi kirjoista.

Kasperi 8A

Mary Shelley: Frankenstein

Kirja sijoittuu 1800 luvulla Eläneen Frankensteinin Kirjoittamiin kirjeisiin, jotka hän on lähettänyt siskolleen.

Frankenstein oli Hullu tiedemies, joka yrittää kirjan aikana saada kuolleen ihmisen takaisin eloon.     Kun Frankenstein vihdoin onnistuu työssään hän kauhistuu luomuksestaan ja yrittää surmata tämän.
Kirjassa ei ole paljon muita henkilöitä kuin Frankenstein itse, hänen siskonsa ja Frankesteinin luoma hirviö.       Kirjan tapahtumapaikat sijoittuvat eripuolille Maailmaa, koska Frankenstein matkustaa paljon ja kirjoittaa sisarelleen kirjeitä pakoista missä sillä hetkellä sattuu olemaan.

Mielestäni Kirjan päähenkilö on kiinnostava, koska hän yrittää saada kuolleen heräämään henkiin, joka on oikeasti mahdotonta.

Frankenstein muuttuu Kirjan puolessa välissä kiltistä matkustajapojasta Hulluksi tiedemieheksi.
Kirja alkaa kohdasta, jossa Frankenstein kirjoittaa siskolleen onnistuneesta hankkeesta projektinsa kanssa.    Kirjan edetessä Frankensteinista huomaa kuinka hän alakaa muuttua yhä pahemmaksi ja pahemmaksi.   Lopulta hän ajautuu tilanteeseen, jossa hänen on pakko aloittaa kokeet, mutta millä?

Kirjassa on myös Dekkarin ja Roantiikan piirteitä.

Kirjan Teema on Kauhu, jolla halutaan antaa lukijalle pelon/kauhun tunnetta.   Itse pidin karjasta aika paljon, mutta siinä olisi saanut olla vähän enemmän "toimintaa"Suosittelen kirjaa kaikille kauhun ystäville suuresti!

Arttu 8B

Veronica Roth- Outolintu (2014)

Divergent eli Outolintu kirja kertoo tytöstä nimeltään Beatrice Priot "Tris". Kirja kuuluu tieteiskirjallisuuteen joten siinä on vähän yliluonnollisuutta, mutta pyritään pysymään todellisuuden rajoissa. Kirjassa on viisi osastoa ja ne ovat Vaatimaton, Uskalias, Rehti, Sopuisa ja Terävä. Kun nuoret täyttävät 16 vuotta he joutuvat menemään taipumustestiin, jonka kautta selviää mihin osastoon he sopisivat. Taipumustesti ei siis päätä minkä he valitsevat vaan heidän on tehtävä se itse.
  
Beatrice ja hänen veljensä menevät taipumustestiin ja Beatricen vanhemmat haluavat, että hänestä tulee Vaatimaton, koska he ovat itsekkin Vaatimattomia, mutta se ei vain kutsu Beatricea hän ei voi olla Vaatimaton. Hän on aina katsellut kuinka uskaliaat tekevät rohkeita temppuja hyppäämällä junasta kesken vauhdin ja tekemällä hurjia asioita. 

Kun Beatrice menee taipumustestiin selviää jotain harvinaista. Taipumistestissä ei saadakkaan selville mihin osastoon hän kuuluu. Vain harvoilla testi on niin epäselvä ja se on vaarallista. Heitä kutsutaan nimellä Divergent.   


Siitä että testi oli epäselvä syntyy hankaluuksia Trisille, koska kukaan ei saa tietää hänen olevan Divergent. Testissä hänelle jäi uskalias, terävä ja Vaatimaton ja hänen pitäisi päättää seuraavan päivän seremoniassa mihin osastoon menee. 


Hän päättää valita uskaliaan ja joutuu kokemaan hulluja asioita kuten hänen pitäisi hypätä talon katolta eikä tiedä mitä alla on, mutta hän päättää hypätä. Loputkin kokelaat hyppäävät ja niin aletaan katsomaan ketkä kokelaista pääsevät uskaliaisiin. He harjoittelevat esim. lyöntejä, ampumista ja Potkuja. Kokelaita karsiutuu pois, mutta Tris  pääsee jatkoon. 

Myöhemmin Tris alkaa seurustella Yhden hänen ohjaajansa kanssa. Lopussa Tris joutuu Melkein kuin simulaatioon, mutta uskaliaan johtaja tarkastelee Mitä simulaatiossa tapahtuu. 
Saadaanko lopussa tietää Trisin salaisuus ja kuinka hänen poikaystävälleen (Tobias) ja hänelle käy ja mitä tapahtuu ajatukselle, että terävät valloittavat kaiken...

Tris on hyvin rohkea ja päättäväinen ja uskaltaa tehdä asioita johon moni voisi luulla ette hän pystyisi. Kirjassa on myös monta sivuhenkilöä kuten hänen perheensä, Tobias, muut nuoret jotka pyrkivät uskaliaisiin yms. 

Mielestäni päähenkilö on hyvin kiinnostava ja tykkään hänen asenteestaan uskaltautua asioihin vaikka pelkäisi. Mielestäni monet kirjan henkilöistä ovat samanlaisia, koska he antavat ulkoapäin näyttää olevansa vahvoja, mutta sisältä saattavatkin olla hauraampia ja kirjan henkilöt muistuttavat kyllä todellisia ihmisiä, koska monet ihmiset ovat rohkeita tai viisaita tai vaatimattomia ja haluavat muille vain hyvää.                                                             

Kirjassa on sekä hyviä ja pahoja. Osat kirjan henkilöistä kuten vaatimattomat haluavat ihmisille vain hyvää ja osat eivät. Henkilöt kirjassa muuttuvat paljon, koska Tris tapaa kokoajan uusia ihmisiä ja heitä myös lähtee pois. 

Outolintu- kirja kuuluu siis tieteiskirjallisuuteen eli scifiin ja mielestäni se kuuluu siihen, koska siellä on vähän niin kuin hyvät ja pahat ja kirja on vähän niin kuin tulevaisuudesta. Kirjan tapahtumapaikat
ovat hyvin uskottavia, koska missään vaiheessa ei olla missään paikassa mikä olisi täysin erilaista kuin oikeassa maassa. Mielestäni kirjan kieli oli luultavasti sanavalinnat.                                                              

Mielestäni kirja oli hyvä lukukokemus ja aika jännittävä, koska toimintaa oli myös paljon. Kirja herättää mielenkiintoa ja jännitystä ja se saa miettimään mitä seuraavaksi tapahtuu. Parhaiten mieleen kirjasta jäi varmaan se, kun Tris oli ensimmäisen kerran simulaattorissa.            
            
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet kirjoista joissa ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja on myös vähän samantapainen kuin Nälkäpeli, joten jos tykkää niistö luultavasti voi tykätä myös Outolinnusta.    

Jenni 8B

Kerstin Gier: Rubiininpuna 2009

Kirjantyylilaji on fantasiakirjallisuus.


Kirja kertoo 16-vuotiaasta  Gwendolyn nimisestä lontoolaistytöstä, jonka sukulaisilla on geenejä. 
Heillä on suuri salaisuus, jota Gwendolyn ei vielä tiedä.


Kirjan päähenkilö oli ujo, hyvä koulussa, utelias, muut ajattelivat hänen olleen hullu. Leslie hänen paras kaveri huolehti Gwendolystä aina ja oli hänen tukenaan, kun hänellä oli vaikeaa. Gwendolyllä oli hyvät välit äitinsä kanssa ja sukulaistensa kanssa. Gwenolyllä on muhuin hyvät välit, mutta häneen serkkunsa Charlotte ei ole hyvät. Gwendolyn on kateellinen Charlotelle, koska pelkää että hänellä on geenit. Gwendolyn luokkalla olevat tytöt ovat ihastuneet historianopettajaan Mr Whitmanniin, mutta Leslie ei. Leslien mielestä opettaja näyttää ihan
oravalta. Hän kutsuu jo oraviakin Mr Whitmaniksi.  
     

Kirja perustuu nykyaikaan ja menneisyyteen.  Gwendolyn matkustaa välillä Lontoon menneisyyteen ja on nykyajassa. Ympäristöä  ei kuvailla hyvin, mutta sanotaan suurin piirtein, että missä ollaan. 
   
Kirja alkaa siittä, kun joka kerta isotäti Maddy kyselee koska Charlottea alkaisi huimata. Gwendolyn alkaa kiinnostua miksi aina Maddy kyselee ja miksi hän odottaa sitä. Gwendolyn alkaa matkustamaan ajassa taaksepäin, mutta selvittääkö hän sukulaistensa salaisuuden.Jos haluat tietää miten siinä käy, lue kirja!
 
 Kirja oli mielestäni alussa todella sekava, mutta lopussa alkoi selviämään. Kirja hyvä ja suosittelen kirjaa ylä-aste ikäisille.

Sera 8A

Anneli Kantio ja Terhi Rannela, Kapinallinen 2013

Kapinallinen kertoo Amyasta, joka aloittaa hyökkäyksen Khalkokselle, mutta huonoin elkein. Kirjan nimi tulee Radkoksesta joka luulee voittavansa kaiken ja kukistavan jokaisen.

Päähenkilöt ovat rauhallisia mutta varmoja päätöksistä. Sivuhenkilöt säheltävät ja eivät oikein ymmärrä mitään. Toisilla suhde se on läheisempi ja toisilla etäinen. Päähenkilö Amaya on rauhallinen ja hänellä on aina parhaita ideoita mielessä, hänen päätöksensä pitää ja Henkilöt ovat keskenään samanlaisia. Kirjan henkilöstö muuttuu aika paljon, lopusssa jokainen on muuttunut parempaan suuntaan hyvällä tai huonolla omatunnolla, kirjassa on sekä hyviä että pahoja henkilöitä. Kirjan henkilöistä ihailen eniten Snezanaa.

Kirja alkaa kun Radkos rankaisee viatonta kansalaista, joka on syyllistynyt lapsensa kanssa rikookseen. Khalkosta hallitsee hirmuvaltiaan ottein suuri isä Radko, jonka mielestä väkivalta on kaunein vallan muoto. Hänen puolisonsa Snezana taas sovittelee ylleen filosofin viittaa. Amaya  perheineen elää piilossa köyhässä kalastajakylässä, kunnes kapinalliset tuovat viestin.

Tarina sijoittuu vanhaan aikaa, tapahtuma-ajan voi päätellä aseista ja kievareista mm. Tanssivasta siasta. Tapahtumat sijoittuvat vanhan aikaiseen linnaan ja metsään, sekä kaupunkeihin. Ympäristöä ei  oikeastaan kuvailla tarkasti.

Kirja edustaa fantasiakirjallisuutta, siinä on havaittavissa vähän kauhukirjallisuutta. Kirjan tunnistaa paljosta kuvailusta ja hahmoista, kirjassa kuvataan taistelua ja tarinan kulkua. Kirjan tapahtumia ei voi uskoa todeksi. Kirjassa käytetään Puhekieltä ja kielikuvia.

Kirja käsittelee voittamista ja luottamista. Kirja haluaa osoittaa että maailmassa on vähän valoa vaikka taivas olisi tumma. Kirjan ongelma on että jokainen haluaa voittaa.

kirjana se oli ihan hyvä, mutta olisin kaivannut enemmän toimintaa.Kirja herätti voitontahtoisia tunteita. Kirjassa jäi mieleen kohta, jossa kuvattiin taistelun hetkeä. Pidin kirjailin tapaa kirjoittaa tekstiä, mutta en pitänyt siittä kuin loppu tapahtui, olisin tehnyt mielestänyt toisin. Suosittelen kirjaa kaikille fantasityypeille.
Miina-Reetta 8B

Neil Gaiman, Hautausmaan poika, 2008

Ei-Kukaan "Eikku" Owens on hautausmaan kuolleiden adoptoima ja kunniakuolleen arvon saanut lapsi. Eikun ollessa vielä vauva hänen perheensä surmataan kodissaan keskellä yötä. Myös hänet on määrä surmata, mutta vaeltelemisesta pitävä Eikku lähtee kävellen ulos pimeään sumuiselle kadulle kohti hautausmaata.

Eikku on tavallinen poika. Kun hän taaperona saapui hautuumaalle, hänen vanhemmikseen nimettiin vainaat herra ja rouva Owens sekä holhoojaksi Silas. Herra ja rouva Owens ovat olleet jo 250 vuotta naimisissa, mutta eivät koskaan saaneet lasta. Silas puolestaan on hyvin välinpitämätön ja asiallinen vainaa, joka huolehtii Eikun ruoista ja opettamisesta. Eikun ensimmäinen ihmisystävä on Scarlett, jonka täytyy 5-vuotiaana muuttaa pois, mutta joka kuitenkin palaa takaisin

Eikku Owensin tarina sijoittuu 2000-luvulle, sillä puhelimet ovat jo yleistymässä. Tarina saa kuitenkin vaikutteita menneisyydestä, sillä hautausmaan vainajat ovat satoja vuosia vanhoja.  Kirjan edetessä hautausmaasta sekä sen vainajista saa tarkan ulkonäkökuvan. 

Hautausmaan poika on fantasiakirja, joskin siinä on mukana myös hiukan kauhukirjan piirteitä. Tarinan kerronta on kirjotettu kirjakielellä, mutta vuorosanoissa on hieman poikkeuksia. Koska kirja on käännös kirja, murteita ei siinä ole.

Itse pidin kirjasta, mutta odotin siltä hiukan enemmän. Luvut olivat pitkiä, jonka vuoksi 300 sivua alkoi jo puoli välissä pitkästyttää eikä merkittäviä juonenkäänteitä siten ollut niin paljon kuin lyhyempi lukuisissa kirjoissa. Opin kuitenkin, että jos pienissäkin asioissa näkee hyvää ja niihin jaksaa kohdistaa mielenkiintonsa,  mikään ei tunnu mahdottomalta.

Suosittelisin kirjaa paljon lukeville, sillä he ehkä saisivat kirjasta paremman kokonaiskuvan. Itselleni mieleen jäivät vain alkupään tapahtumat, joten kirjan teema jäi minulle osittain mysteeriksi. Uskoisin, että alkuperäinen englannin kielinen versio on käännöstä parempi.


Kerttu 8A

Ilkka Auer - Varjoissa vaeltaja - 2006

Kirja kertoo teini-ikäisestä Nonna-tytöstä ja tämän kehittymisestä kirjan aikana. Nonna etsii yhteyttä sisällä piileviin voimiinsa ja samalla tutustuu valtataisteluun. Kirjassa Nonnasta on kasvanut varjoja hallitseva noita, jota kutsutaan varjoissa vaeltajaksi ja vanhalla kielellä myrkidaksi.


Päähenkilö Nonna on omapäinen, punatukkainen ja villiksi luonnehdittu tyttö. Hänen ystäviensä ja muidenkin kirjan henkilöiden kirjo vaihtelee etäisestä ja ujosta varmaan ja suorapuheiseen. Hahmojen luonteenpiirteet ovat kuitenkin mielestäni turhan usein itsevarmoja. Osa hahmoista kuitenkin muuttuu eikä vähiten itse päähenkilö. Voimien kasvaessa hänestä tulee omalla tavallaan kovasydämisempi, mutta myös vahvempi. 

Hahmojen realistisuutta on vaikea arvioida, koska on vaikea määritellä todellisten ihmisten suhtautumista tilanteisiin, joita fantasiamaailmassa ilmaantuu. Hahmoista itselleni ainakin tuli silti uskottava vaikutelma. Jos olisin itse ollut joissain tilanteissa, olisin voinut kuvitella tekeväni samoin.
Kirjassa kuvataan luonnetta, ulkonäköä, ihmissuhteita ynnä muita yhtä lailla. Juuri yhteen asiaan ei tekstissä keskitytä vaan kaikkia kuvaillaan aina tarvittaessa. Kuvailu on toteutettu hyvin ja matkimatta.


Taustojaan selvitettyään edellisessä kirjassa Nonna perehtyy voimiinsa. Hän huomaa itsessään uusia ja yllättäviä asioita sekä hän pääsee tutustumaan Noridiumin valtakamppailuun. Alkuun yksinkertaiseksi osoittautunut vierailu osoittautuu monimutkaiseksi sopaksi, johon useampi taho on sotkeutunut. Jääkarhunsa kassa Nonna joutuu selvittelemään kuningatar Freyan ja Noridiumin valtakunnan tulevaisuuden ympärille kietoutuvia salaisuuksia. Viimein kohtalo puuttuu peliin ja tapahtuvat vyöryvät eteenpäin. Vasta, kun asiat ovat peruuttamattomasti muuttunet, palat loksahtelevat kohdilleen. Mutta onko kaikki sittenkin vielä pelastettavissa?


Kirjan aika muistuttaa ennen keskiaikaa elettyä aikakautta. Kaikkialla on vielä paljon asumattomia erämaita ja jumalien uhripaikkoja. Asutus on keskittynyt linnakkeiden ympärille ja jokaisella on oma arvonsa. 

Tapahtumat sijoittuvat suljettuun fantasiamaailmaan. Kaikki tapahtuman tässä kirjassa sijoittuvat pohjoiseen Noridiumin valtakuntaan. Kaupungit, joissa on tärkeimpiä tapahtumia ovat Hiidenkynsi, Routahalli ja Hiittenvaara. Sen lisäksi välimatkoja taitetaan maastossa metsien keskellä. Maasto ja rakennukset ovat mielestäni aikakauteen sopivia ja niitä on kuvailtu hyvin ja selkeästi.


Kirja on selvästi puhdasta fantasiaa. Tässä osassa voi juoni muistuttaa vähän dekkaria, kun päähenkilö joutuu selvittelemään "johtolankoja". Fantasia kuitenkin ilmenee selvästi; mm. hiidet, lohikäärmeet ja peikot ovat tavanomaisia olentoja ja tietäjät sekä velhot varsin yleisiä. Kirjassa on myös fantasialle tyypillinen matka ja hyvän sekä pahan välinen taistelu.

Kuvailua on kirjassa sopivasti ja se on myös toteutettu hyvin. Vertauskuvat ovat hyviä ja kirjoitus etenee selvästi. Kun paikasta hypätään toiseen, se on toteutettu selväsi, vaikka lukua ei aina vaihdetakaan. Siltikin joissain kohdissa luvut ovat hieman liian pitkiä ja ne olisi välillä voitu lopettaa aiemmin, kuin kirjassa on lopetettu. 

Vaikka kirjassa puhutaan pääasiassa kirjakieltä on siinä myös osattu käyttää hyvin murteita. Se ilmenee hyvin joissakin hahmoissa ja tuo heille omaperäisyyttä. Sen lisäksi kirjassa oli ihan mukavat kielikuvat, mutta jotenkin tuntuu, että kieli, jolla se on kirjoitettu, sopii paremmin nuoremmille. Kuitenkin tapahtumat on kuvattu vakuuttavasti, vaikka tarina sijoittuukin fantasiamaailmaan.


Kuten mielestäni yleensäkin fantasiakirjoissa on tapana, ei tässä juuri ole perimmäistä opetusta. Kirjan tarkoitus on viihdyttää itse tapahtumilla. Silti jos on jokin pakko sanoa, voisi rivien välistä lukemalla sanoa, että jonkinlainen opetus tässä kirjassa olisi työn tekeminen tavoitteen saavuttamiseksi. Sitä nimittäin Nonna joutuu tekemään saavuttaakseen tavoitteensa. Myös se, kuinka kaikki hyvä muuttuu hetkessä ja arvaamattomasti voisi olla hyvä esimerkki tähän kohtaan.


Pidän koko kirjasarjasta ja mielestäni on hyvä, että kirjojen juonenkäänteet tukevat toisiaan eivätkä ole jokainen kuin oma tarinansa. Sitä oli erittäin mukava lukea, vaikka ikävä kyllä se ei imaise lukijaa aivan niin hyvin mukaansa, kuin jotkin kirjat. Siltikään sen lukeminen ei  ole pakkopullaa.

Kirjaa suosittelisin niille, jotka jaksavat lukea ja vieläpä fantasiaa. Jos et pidä lukemisesta, en usko, että jaksat lukea teosta loppuun saakka. Mutta jos kiinnostuit, suosittelen ehdottomasti. Kannattaa myös lukea ensin sarjan ensimmäinen osa Sysilouhien sukua.

Maija 8B

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja poliisin poika (1986)

Aihe 
Harjunpää  ja poliisin poika kertoo arkielämästä ja siihen kuuluvista seikkaluista poliisien ja tavallisten ihmisten näkökulmasta. Kirja saa nimensä siitä, kun siinä kerrotaan Harjunpään arjesta ja hänen työstään poliisina. 

Henkilöt 
Kirjan päähenkilöistä suurin osa on rauhallisia ja määrätietoisia muut päähenkilöt ovat luonteeltaan vähän hätäisiä. Sivuhenkilöt ovat rauhallisia, mutta samalla myös räikeitä persoonia. Heidän suhteet toisiinsa ovat vaihtelevia, joiltakin yhteistyö ei onnistu, kun taas toisten yhteistyö on sujuvaa. Mielestäni päähenkilöt ovat mielenkiintoisia ja hauskoja persoonia, koska heillä on hyvä huumorintaju ja mielenkiintoinen suhtautumistapa elämään. Henkilöt eroavat toisistaan monella tavalla, kuten luonteeltaan ja käytökseltään. Kirjan henkilöt voisivat olla oikeasti olemassa, koska kirjan tapahtumat ovat mahdollisia oikeassa elämässä. Henkilöiden kuvaamisessa keskitytään luonteeseen, ajatuksiin ja toimintaan. Esimerkiksi heidän toimintaansa kuvataan joissain kohdissa erittäin tarkasti. Henkilöt eivät juurikaan muutu kirjan aikana, paitsi Mikael, josta tulee ilkeämpi ja toisia kunnioittamattomampi. Kirjassa eniten pidin Leosta, koska hän ei pelännyt mitään ja osasi pitää puolensa.  

Juoni 
Kirja alkaa siitä kun Leo ja Mikael ovat myöhään illalla pyörimässä kaupungilla, kunnes Mikael lähtee kotiin. Leo tekee Mikaelin kanssa kirjan aikana useita rikoksia, mutta millaisia? Siitä saat ottaa selvää itse. Eikä heidän elämästään puutu jännitystä, kun poliisit ovat kannoilla useasti. 

Miljöö 
Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunki-seudulle, jonka voi päätellä heidän puhetyylistään, varsinkin Leon. Kirjassa aikakausi sijoittuu 1980-luvun loppupuolelle.  Ympäristöä on kuvattu erittäin yksityiskohtaisesti, joissain kohdissa. 

Tyyli ja laji 
Mielestäni kirja edustaa rikosromaani, siinä on havaittavissa myös vähän kauhukirjallisuutta, koska siinä tapahtuu mielestäni kauheita asioita. Kirjan tunnistaa rikosromaaniksi siitä, kun siinä tehdään rikoksia, se sisältää jännitystä ja siinä on kauhua mukana. Asiat kuvaillaan hyvin vakuuttavasti ja todenmukaisesti. Tapahtumat ovat uskottavia, sillä niitä on tapahtunut oikeastikin menneisyydessä. Kirjassa käytetty kieli on murreperäistä. Tietyt henkilöt käyttävät Helsingin slangia siinä paljon. 

Teema 
Kirja käsittelee alamaailman tapahtumia, joiden perässä poliisit koittavat pysyä. Se haluaa osoittaa, että maailma on julma ja kohtelee joitain ihmisiä väärin, mutta siihen pystyy vaikuttamaan itse paljon. Kirjassa oikeaa toimintaa on rikollisten kiinniottaminen ja rikosten selvittäminen. Väärää siinä on rikosten tekeminen ja poliisin vastustaminen. 

Oma arvio 
Mielestäni kirja oli hieman sekava, mutta viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Lukukokemuksena se oli hyvä, mutta ei paras mahdollinen, koska en ihan pysynyt koko aikaa juonessa mukana. Parhaiten mieleeni jäi kohta jossa poliisit menivät luolaan ja löysivät Mikaelin ja Leon piilopaikan. 

Suositus 
Suosittelen kirjaa henkilöille joilla on aikaa ja keskittymiskykyä tarpeeksi, koska kirja on vähän sekava ja jotkin kohdat pitää lukea useaankin kertaan ennen kuin tajuaa mistä on kyse.

Tomi 8B