Jacqueline Wilson: Ystäväni Vicky (2006)

Kirja kertoo 15-vuotiaasta kalpeasta tytöstä nimeltä Jade, joka asuu Oxfordissa. Jade roikkuu aina Vickyssä kiinni ja tekee kaiken samanlailla kuin Vicky. Kirjan tapahtumat muuttuvat yhtäkkiä todella paljon kun Vicky joutuu onnettomuuteen, mutta selviääkö hän siitä vai ei?

Kirjan päähenkilöt ovat Jade ja Vicky, jotka ovat parhaita ystävyksiä. Jade on rauhallinen 15-vuotias tyttö. Vicky taas on riehakas ja suosittu. Kirjan muita sivuhenkilöitä on Jaden äiti ja isä, Vickyn vanhemmat, Jaden ja Vickyn luokkalaiset: Rita, Madeleine, Yvonne, Jenny, Sam, Ryan, ja Vicky kakkonen ja opettajat: Liikunnan opettaja Lorrimer, Fysiikan opettaja Robson, Uskonnon opettaja Dewhurst ja koulun rehtori.

Vicky ja Jade ovat tulossa koulusta kun he näkevät ilmoittautumislomakkeen koulun näytelmäkerhoon, mutta vicky ei halua mennä, jolloin ei Jadekaan voi mennä, sillä he tekevät kaiken aina yhdessä. Mutta sitten Vicky joutuu onnettomuuteen ja sairaalaan. Jade syyttää itseään onnettomuudesta ja hänen täytyy yrittää selvitä kaikista hänen elämässään tapahtuvista muutoksista ilman Vickyä.

Kirjan tapahtuvat ovat nykyaikaa ja tapahtumapaikkoja ovat: Koulu, Vickyn ja Jaden kodit, sairaala, Waterloon juna-asema ja juna.

Kirja käsittelee enimmäkseen Jaden elämää kun Vicky joutuu onnettomuuteen. Kirja oli mielestäni jännittävä, koska siinä tapahtuu melkein kokoajan jotain. Suosittelen kirjaa ylä-aste ikäisille nuorille.

Rony 9. luokka

Sara Gruen: Vettä elefanteille (2009)

Juuri silloin orkesteri lopetti soiton äkkirytinällä. Puhaltimet ja lyömäsoittimet sekosivat jumalattomaksi kakofoniaksi – pasuunat ja pikkolot kompastelivat toisiinsa, tuuba törähti, ja symbaalien kumea kajahdus värähteli ulos isosta teltasta päittemme yli tyhjyyteen.

   Grandy jähmettyi hampurilaisensa ylle selkä kumarassa, pikkusormet ojossa ja suu ammollaan.

   Minä katsoin puolelta toiselle. Kukaan ei liikahtanut – kaikkien katse oli kääntynyt päätelttaan. Kovaksi tallautuneen maan yli kieppui laiskasti muutama heinänkorsi.

   ”Mitä nyt? Mitä tapahtuu?” minä sanoin.

   ”Shhhh”, Grandy sihisi.

   Orkesteri aloitti uudestaan, nyt Tähtilipun alla.

   ”Helvetin helvetti!” Grandy viskaisi ruoan pöydälle ja hyppäsi pystyyn, niin että penkki kaatui.

   ”Mitä? Mistä on kyse?” minä huusin, koska hän juoksi jo poispäin.

   ”Katastrofimarssi!” Grandy kiljaisi olkansa yli.

Jacob Janwkoski on 90 tai 93vuotias mies vanhainkodista, hän ei aivan tarkalleen muista ikäänsä. Hän elää tavallista, tylsää vanhainkoti elämää, ruoka ei maistu ja käveleminenkin on jo hankalaa (voi osittain johtua siitä, että liikunta on jäänyt vähemmälle). Vaikka hän on jo hyvin vanha, hän on silti edelleen hyvin, hyvin tarmokas ja järjissään oleva mies.

   

Jacobin menneisyys on täynnä tapahtumia niin iloisia, kuin ikäviäkin. Kaksikymmentäkolmevuotiaana hän hyppää kiertelevän sirkusjunan kyytiin. Tätä ennen hän opiskeli hyvämaineisessa yliopistossa, Cornellissa eläinlääkäriksi. Eräänä päivänä Jacobille ilmoitetaan, että on tapahtunut auto-onnettomuus, jossa hänen vanhempansa olivat kuolleet. Hänen isänsä velkojen takia, kaikki omaisuus viedään alta ja Jacobille ei jää edes kattoa päänsä päälle. Hän lähtee yliopistosta ja loppujen lopuksi pääty tämän kummallisen junan kyytiin.

   

Junaan hypätessään Jacobille ei ole suunnitelmia, mutta koska ei ole mitään menetettävää, hän päättää jäädä sirkukseen. Hän aloittaa luomalla lantaa, tallirenkinä. Hän alkaa pian toimia sirkuksen eläinlääkärinä ja loppujen lopuksi hän jopa kouluttaa yhtä sirkuksen päähenkilöä, Rosie norsua. Jacob otetaan vastaan hyvin ja hän saa hyviä ystäviä, kuten miehen nimeltä Kameli ja kääpiökokoisen pellen, Kinkon. Hän myös rakastuu sirkuksen päätähteen Marlenaan, joka on naimisissa paranoidisesti skitsofreenisen eläintenkouluttajan, Augustin kanssa. Marlena ja Jacob ystävystyvät ja heidän välilleen muodostuu vahva side, eikä heitä enää pysty erottamaan toisistaan.

   

Sirkuksen johtajan Al-sedän ottaessa sirkukseen Rosie norsun, jota August, Marlena ja Jacob alkavat kouluttaa, paljon asioita alkaa muuttua. Marlena ja Jacobin välit lämpenevät ja Augustin itsehillintä alkaa rakoilla. Raha ja ruoka ovat vähissä ja ihmisiä katoaa junasta. Rosiesta tulee menestys ja kaikki näyttää suurin piirtein hyvältä, mutta sitten tapahtuu jotain kauheaa. Katastrofimarssi soi ja koko teltta on täydessä kaaoksessa. Al-setää ei löydy ja Augustin kohtalo ei ole aivan paras mahdollinen. Sirkuksen tulevaisuus ei ole kovin valoisa, mutta Marlena ja Jacob aloittavat yhdessä Rosien kanssa uuden suunnan elämässään. Sirkus on menneisyyttä, joka palaa Jacobin mieleen, kun hän on jo ryppyinen ja loppu on jo lähellä. Silloin muistot palaavat kirkkaina mieleen.

 Mielestäni kirja oli todella hyvä ja siihen mahtui, huumoria, jännitystä, rakkautta ja kaikkea siltä väliltä. Kirja oli todella hyvin kirjoitettu ja se oli niin mukaansa tempaava, ettei olisi tehnyt mieli irrottaa silmiään siitä hetkeksikään. Tarinassa yhdistyivät hienosti vanhan vaarin elämänkokemus, sekä nuoren miehen jännitystä ja tapahtumia täynnä oleva elämä. Kirjaa lukiessaan alkoi mietityttää, että minkälaista elämä vanhuksilla oikeasti on. Heidän arkensa on yksitoikkoista, vaikka he tarvitsisivat vielä puuhaa ja tekemistä, iloisia asioita päiviinsä. Kyllä minä ainakin haluaisin viettää viimeisimmät hetkeni onnellisena.

  

Ainut moitittava asia kirjassa, jonka keksin oli se, ettei aina oikein pysynyt juonessa mukana. Muuten kirja oli kyllä juuri hyvä sellaisenaan, en olisi mennyt muuttamaan siitä mitään. Suosittelen kirjaa neljästätoista vuodesta ylöspäin, yläikärajaa ei mielestäni ole.

 Kirjasta on tehty, myös samanniminen elokuva, jonka haluaisin ehdottomasti nähdä. Elokuvan on ohjannut Francis Laxrence ja näyttelijöinä toimivat Robert Pattisso ja Hal Holbrook (Jacob), Reese Witherspoon (Marlena), sekä Christoph Walz (August). Elokuvan ikäraja on 12 ja se kestää kaksi tuntia.

   ”Minä hivuttaudun tuolin reunalle ja kurotan kiinni rollaattorista. Oman arvioni mukaan vapaus on vajaan kymmenen metrin päässä. Tietysti sen jälkeen pitää kävellä korttelin verran, mutta jos panen töppöstä toisen eteen, ehdin nähdä pari viimeistä numeroa. Ja loppuparaatin – eihän se alkuparaatia korvaa, mutta kuitenkin. Lävitseni kulkee kihelmöivä lämpö ja tukahdutan naurunhirnahduksen. Yhdeksänkymmenen saatan olla, mutta kuka sanoo, että olisin avuton?”

   Milja  9lk

Jarkko Sipilä: Todennäköisin syin (2004)

Syrjäisestä porttikongista kuului mäiskähdyksiä ja lyöntien ääniä… Arabipoika yritti vastustella, mutta äkkiä hänen sydämensä lyönnit lakkasivat, hengityksen ääni katosi ja nyt jo tunnistamattomaksi hakattujen kasvojen silmät tuijottivat taivasta lasittuneina. Ohi kävelevä henkilö saattoi kuulla vain toisen miehen pelästyneen huohotuksen ja pakenevat askeleet. Oli tapahtunut murha.

Helsingin rikospoliisin murharyhmä alkaa selvittää nuoren arabipoika Ibrahimin murhaa, joka osoittautuu kuitenkin ajateltua monimutkaisemmaksi rikosten vyyhdiksi. Poliisit Joutsamo, Kohonen, Suhonen ja Takamäki joutuvat useisiin jännittäviin ja sykettä nostaviin tilanteisiin selvittäessään juttua. Kirja huipentuu kaikkien jännittävien hetkiensä jälkeen erittäin tapahtumarikkaaseen ja kirjan koko juonen hyvin yhteen keräävään kohtaukseen.

Kirjassa on melkoinen liuta eri henkilöitä. Ainakaan minulle selvää päähenkilöä kirjasta ei nouse esiin, ja sekös harmittaa. Kaipaisin kirjaan yhden tai muutaman selkeän päähenkilön, joihin voisi samaistua, ja joiden ajatusmaailmaan voisi syventyä paremmin. Kirja heiluu monen eri poliisin tekemisten ympärillä. Vähän myös osan yksityiselämän puolella, mutta kehenkään heistä ei kunnolla pääse tutustumaan lukemisen aikana. Poliiseja, ja samalla päähenkilöitä on niin monia, että en edes ensimmäisen 150 sivun jälkeen muista kunnolla, kuka henkilöistä on nainen ja kuka mies, mikä on kenenkin etunimi ja niin edelleen.

Samoin kuin henkilöitä, on kirjan tapahtumapaikkojakin todella monia. Toki sen ymmärrän: ovathan henkilöt poliiseja, jotka selvittävät murhaa, joten tapahtumapaikkoja tulee pakostakin monia. Mielestäni olisi kuitenkin voinut tehdä niin, että esimerkiksi kyseisen murharyhmän asemalla olisi ollut jokin yksi, erittäin selkeä paikka, jossa henkilöt useasti olisivat olleet ja usean tapahtuman olisi voinut siirtää tähän paikkaan. Silloin tämä kyseinen miljöö muiden tapahtumapaikkojen keskellä toisi tarinan henkilöitä ja juonta selvemmiksi ja samaan tilaan.

Tokikin useat kohtaukset tapahtuvat murharyhmän asemalla ja useasti kirjassa kahviteltiin kahvihuoneessa. Siksipä minulle herää kysymys, miksei esimerkiksi tästä kahvihuoneesta olisi voinut tehdä kirjan keskeisintä tapahtumapaikkaa? Se oli kuitenkin tila, jossa kirjan päähenkilöt useimmin olivat samaan aikaan yhdessä ja keskustelivat muista henkilöistä ja tapahtumista. Sitä olisi siis mielestäni voinut korostaa.

Kirjan tapahtumapaikat tosin voisivat selvitä ehkä jollekin toiselle lukijalle paremmin: ne sijoittuvat Helsinkiin ja Helsingin lähialueille. Jos tuntisi paikkoja Helsingissä paremmin, tuntuisivat ne ehkä tutummilta, ja pysyisi helpommin perässä lukuisten eri tapahtumapaikkojen vaihtuessa.

Yleisilme tästä dekkarista on jotakuinkin sekava. En tiedä johtuneeko se omasta neitimäisyydestäni vai mistä, mutta kirjassa tuntuu  - kuten jo ehkä tekstissäni ilmeneekin, olevan kaikkea liikaa. Henkilöitä on liikaa, tapahtumapaikkoja on liikaa, pieniä, juonen kannalta vähemmän tärkeitä asioita on liikaa, turhaa kuvailua on liikaa, tapahtumia on liikaa. On oikeastaan vain yksi asia, jota kirjassa ei ole: siinä ei ole selkeää päähenkilöä. Ei ole ketään kehen voisin samaistua. Ei ketään, kenen kanssa voisin ajatella samoin, eikä ketään, kenen näkökulmasta voisi elää kirjan useimmat tapahtumat.

Ehkä kaikki eivät tällaista kaipaa, mutta minä kaipaan. Kaipaan kirjaan kunnollista päähenkilöä. Kaipaan siihen tunteita. Kirja nimittäin on todellakin aika tunteeton. Siinä vain eletään hetkiä yksi kerrallaan ja selvitetään murhaa. Miksei tämän murhan selvittämisen lomassa voitaisi enemmän paneutua siihen, mitä joku kirjan henkilöistä siitä ajattelee ja mitä hän tuntee?

Mielestäni eräs kirjan henkilöistä, Anna Joutsamo, on erittäin potentiaalinen päähenkilöehdokas. Kirja alkaa kohtauksesta, jossa Joutsamo on pääosassa, ja loppuu kohtaukseen, jossa hän on tärkeässä osassa. Joutsamo joutuu kirjassa tekemään jotain, joka saa hänen mielensä järkkymään. On ihan siinä rajalla, että Joutsamon voisi laskea päähenkilöksi. Ei kuitenkaan ihan. Joutsamo on erittäin mielenkiintoinen henkilö, ja häntä voisi kirjassa nostaa enemmän esille.

Uskoisin, että kirjan faktat ovat oikeat ja se on hienoa. Kirjailija Jarkko Sipilä on toiminut rikostoimittajana, joten hän varmasti tietää paljon oikean elämän poliisien toimintatavoista. Kirjassa on paljon poliittisia asioita, joten siitä voi myös oppia paljon muun muassa siitä, mitä tapahtui Irakin alueella Saddam Husseinin valtakaudella. Todennäköisin syin – kirjasta löytyy myös esimerkiksi paljon pohdintaa siitä, miten arabeihin suhtaudutaan Suomessa.

Uskoisin, että enemmän dekkareita lukeva henkilö pitäisi kirjasta. Minuun se ei ihan täysin kolahtanut. Kieli on omaan makuuni hieman karkeaa stadin slangeineen ja muine murresanoineen. Kirjoitustyyli on muutenkin jotenkin miehekkään ja maskuliinisen tuntuista. Tuntuu, että kirjailija kirjoittaa poliisien käyttämistä aseista ja vähän raaemmista kohtauksista hieman ihailevaan sävyyn.

Kirja ei ole omaan makuuni lähelläkään täydellistä. Se on ihan hyvä kirja, eikä minusta mitenkään tunnu, että menetin elämästäni tunteja lukemalla kirjaa. En kuitenkaan välttämättä lukisi sitä uudelleen, enkä suosittelisi kaverille, jollei tämä sitten olisi dekkarihullu. Kuten jo sanoin, uskon että Todennäköisin syin ei ehkä ole paras luettava, jos se on ensimmäinen dekkarisi. Jos kuitenkin murhamysteereitä on jo tullut ratkottua, on kirja varmasti erinomainen, varsinkin jos pitää suomalaisista kirjoista. Kirja sopii kaikille teinistä ylöspäin.

Frida, 9. lk

Brennan, Sarah Rees : Demonien merkitsemät (2009)

Veljekset Nick ja Alan on aina joutuneet pakenemaan velhoja, jotka havittelevat heidän äitinsä hallussa olevaa talismaania. Heidän äitinsä on ryöstänyt sen Mustalta Arthurilta, joka on Obsidiaani piirin maagien johtaja. Kun demonien valtaamat korpit ja maagi hyökkäävät Nickin ja Alanin kotiin, pojat tietää ,että on aika taas muuttaa. Kaiken lisäksi heidän oven taakseen ilmestyy sisarukset Mae ja Jamie, jotka kaipaavat apua.

 Jamiella on kolmannen asteen merkki ja on ajan kysymys koska demoni ottaa hänet valtaansa ja tuhoaa hänet. Nick välittää vain veljestään eikä haluaisi vieraita mukaansa, mutta Alan on ihastunut Maehin ja päättää auttaa tätä. Samalla Alan asettuu itse vaaraan ja joutuu demonin merkitsemäksi ja siitä vasta seikkailu alkaakin.

Mielestäni kirja oli todella hyvä, koska se sopii nuorille jotka tykkäävät jännityksestä ja salaperäisistä tarinoista. Kirja on selvästi jännitys ja ilmeisesti kirja sijoittuu nykyaikaan ja meidän maailmaamme.

Veikko, 9. luokka

Pelle Miljoona: Bändi hukassa (1994)

Kirja kertoo kellaribändistä, joka alkaa saamaan keikkoja suomesta että ulkomailta. Bändillä ei mene aina nappiin, koska aina joku menee pieleen.

Kirjan päähenkilöitä on Johnny, Windy, Aslak, Santeri ja Mustaparta. Johnny on bändin laulaja ja hän myös bändin aivot. Windy on riehakas kitaristi jolla on ongelmia päihteiden kanssa. Aslak on bändin basisti, joka on vähän hiljaisempi mutta järkevä kaveri. Santeri on bändin rumpalisti sekä ainoa, joka ei polta. Mustaparta on bändin isokokoinen roudari, joka nukkuu paljon. Iiris on johnnyn tyttöystävä, joka jättää johnnyn pohjoisen kiertueen jälkeen.

Kirjan alussa Mustaparta oli tekemässä julistetta bändin keikkaa varten. Julisteessa piti lukea Johnny red & rebels mutta siinä oli virhe. Julisteessa luki Johnny red & repels. Bändin nimi jäi loppujen lopuksi Johnny red & repels. Yhden keikan jälkeen yksi tuottaja oli kiinnostunut heistä ja halusi levyttää heidän kanssaan. Ongelmat nousevat lopulta esiin, koska tuottajan studio oli varattu täyteen ja rahatkin oli lopussa. Repels saa lopulta aikaa studiossa, mutta heidän piti levyttää heidän biisinsä yöllä. Kesken levytyksen jotain kumminkin sattui. Levytyksen jälkeen he pääsivät esiintymään taidegalleriassa, jonka jälkeen heillä olikin jo pieniä faniryhmiä. Ulkomaan keikalla rahat loppui ja windy ei selvinnyt siitä keikasta. Kirjassa ollaan Helsingissä sekä euroopassa.

Kirjalla ei ole mitään erityistä aihepiiriä. Kirja oli mielestäni hauska. Suosittelen kirjaa kaikille nuorille.

Ari, 9. luokka

R. L. Stine: Goosebumps: Noiduttu naamio (1993)

Noiduttu naamio on osa suosituksi noussutta R. L. Stinen Goosebumps-kauhusarjaa. R. L. Stine on tunnettu myös muista samantyyppisistä sarjoistaan, kuten Fear Street ja Nightmare Room. R. L. Stine osaa kuvailla asiat jännittävästi ja se tekee kirjasta edes hieman jännittävän.

Noiduttu naamio kertoo nuoresta Carly Beth Caldwellista, jota muut pitävät pelkurina ja pelottelevatkin häntä koko ajan. Carly vannoo kostavansa kiusaajilleen ja Halloweenin tullessa hänen kostostaan tulee hänelle itselleen oikea painajainen.

Carlyn paras ystävä Sabrina kuvataan kirjassa hieman ilkeäksikin, mutta hän on kuitenkin valmis auttamaan Carlya hädän tullessa. Carlya kiusaavat Chuck ja Steve ovat Sabrinan kavereita ja Carlyn vihamiehiä, joka on hieman outoa heidän ollessa parhaat ystävät. Päähenkilö on kaikille mukava normaali tyttö, johon noiduttu naamari tekee kuitenkin muutoksen ja minun mielestäni jopa parempaan suuntaan. Hahmosta tulee heti paljon kiinnostavampi.

Kirjassa tapahtumapaikkoja ovat Carlyn kotikulmat, joissa myös Sabrina ja kaikki muutkin hahmot asuvat. Carlyn kotikulmat ovat pienessä kylässä, jossa ei ole paljon kauppoja yms. Kirjan tapahtumat ovat Halloweeninä.

En ole lukenut paljoa kauhukirjoja, eikä tämä kirja mitenkään innostanut lukemaan lisää. Tämän kirjan ongelma oli se, että siinä ei tapahtunut paljon mitään. Siinä oli selvä juoni, eikä oikein mitään yllättävää, jota kauhukirjalta odottaisi. Jos muut sarjan kirjat ovat samankaltaisia, en ymmärrä sen menestystä.

Suosittelen kirjaa 9-12-vuotiaille, koska en jaksa uskoa sen kiinnostavan sen vanhempia. Jos olet kiinnostunut kirjasta, jossa ei tapahdu mitään niin lue tämä kirja.

Pekka  9.lk

Marja-Leena Lempinen: Jääpolte (2012)

18-vuotias Jaakko elää nyt elämänsä parasta aikaa. Hän saa ajokortin ja haaveilee ammatista metsäkoneiden kanssa. Jaakko alkaa myös seurustella mansikkapellolla kesätöissä olevan Lindan kanssa. Mutta sitten yhtäkkiä tuntuu, että koko maailma on ylösalaisin, kaikki unelmat on murskattu ja koko elämä pitää miettiä uudestaan. Nyt pitää vain miettiä kannattaako jäädä epätoivoon vai olisiko järkevää ajatella positiivisesti ja löytää iloa elämästä.

Jaakko on rauhallinen ja keskittyy asioihin kunnolla, sillä hän sai ajokortinkin kertaheitolla, vaikka jännittikin asiaa kauheasti. Hän on ukin suosikki lapsenlapsi, koska saa ajaa jopa ukin hienolla uudella autolla, vaikka muut eivät saa edes koskea siihen. Jaakolla on isoveli Tuukka, joka on kateellinen pikkuveljelleen, jonka elämä on mallillaan.  Jaakko asuu isossa talossa perheensä kanssa johon kuuluu äiti, isä, isoveli Tuukka, ukki ja mummi.  Lähellä on mansikkatila, jossa Jaakko tapasi tyttöystävänsä Lindan, kun tämä oli kesätöissä. Linda ei ollut aluksi ollenkaan kiinnostunut, mutta pikkuhiljaa hänen ja Jaakon välille kehittyi oikea ja vahva suhde. Opiskelujen takia he ovat olleet vuoden erossa toisistaan, mutta vihdoin he pääsevät taas toistensa kainaloon. Lindalla on huonot välit äitiinsä ja hänen äitinsä uuteen miesystävään Seppoon.

Jaakko on saanut juuri ajokortin ja he ovat Lindan kanssa päättäneet lähteä reissuun Lindan tädille, jonne on paljon ajomatkaa.  He lähtevät ,mutta ajomatka on pitkä ja uuvuttava, sekä on pimeä ja liukas talvisää ja silmäluomet meinaavat painua väkisin kiinni. Kuitenkin sinnittelemällä he pääsevät perille ja viettävät oikein mukavan muutaman päivän lomaillen ja lasketellen rinteissä.  Palattuaan kotiin he ovat todella uupuneita reissun jälkeen, jossa ei paljoa ole ehtinyt nukkua. Linda tulee kotiin, keittää kahvit ja ihmettelee miksei Jaakko tule eteisestä sisälle. Linda menee eteiseen ja hänen sydämensä pysähtyy kauhusta, sillä hän näkee Jaakon lattialla käpertyneenä, hänen kasvonsa ovat sinertävänkalpeat ja silmät ovat ihan kierossa.  Pojan suusta kuuluu tukahtunutta ölinää ja hänen vartalonsa nytkähteli ja kouristeli rajusti.  Näyttää, kun Jaakko ei edes hengittäisi ja hän on kylmän hien peitossa, suusta tulee valkoista vaahtoa. Linda ravistelee häntä ja soittaa apua. Linda on ihan järkyttynyt ja menee mukaan sairaalaan.

Sairaalassa selviää, että Jaakolla on epilepsia ja hän ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Jaakko on ihan murheissaan, koska hän on opiskellut melkein turhaan, sillä ei hänestä voi enää tulla metsäkoneen käyttäjää. Hän on vain koko ajan surullinen, eikä löydä elämälleen uutta suuntaa. Kuitenkin hänen perheensä ja Linda ovat kokoajan tukena, mutta välit kaikkiin ovat menossa huonoon kuntoon ja Jaakko masentuu. Miten on ? kuinka Jaakon käy? Löytääkö hän elämästä vielä iloisia asioita? Pystyykö hän palauttamaan itseensä positiivisuuden? 

 

Tapahtumat sijoittuvat hiihtolomalle, kevääseen ja alkavaan kesään. Jaakko vierailee kertomuksen aikana Lindan tädillä, mansikkapelloilla, koulussa, sairaalassa, sekä kotimaisemissa. Kirjaa on helppolukea, sillä se on kirjoitettu yleiskielellä ja asioita kuvaillaan hyvin selkeästi. Lukijan ei tarvitse arvailla, mitä kirjoittaja on yrittänyt kertoa.

Kirja käsittelee vakavia asioita ja on välillä jopa aika surullinen, mutta se viestittää sitä, että vaikeista asioistakin selviää vaikka välillä tuntuu että ei meinaa saada elämästä uudelleen kiinni. Tämän kertomuksen luettua tajuaa myös, että joka hetkestä kannattaa nauttia ja elää täysillä, eikä vain suunnitella tulevaa. Vaikka nyt kaikki on hyvin, viiden minuutin päästä kaikki voi olla ihan toisin. 

Pidin tästä kertomuksesta todella paljon. Ensimmäinen kirja koskaan, jota olen halunnut lukea koko ajan eteenpäin. Kaikki jäi mieleen hyvin, koska kaikki asiat oli kerrottu niin selkeästi. Huonona puolena pitäisin ehkä sitä, että alkua kesti vähän liikaa ennenkuin tarina lähti kunnolla käyntiin, mutta loppu hurahtikin sitten nopeasti. 

Suosittelen tätä Marja-Leena Lempisen kirjaa "Jääpolte" ehdottomasti kaikille yläkoulu ikäisille ja vanhemmille. Ehkä sitä nuoremmat eivät vielä ymmärtäisi täysin näitä juttuja. Tämä lukukokemus kannattaa kokea! 

Henna 9. luokka

Jorma Kurvinen - Susikoira Roin tunturiseikkailu (1979)

Kaverukset Tomi ja hänen uskollinen koiransa Roi ovat kutsuttu Lappiin lomalle. Tuntureiden laaksoissa keväthanget kiiltävät ja odottavat vuoden viimeisimpiä hiihtäjiä. Luonto kukoistaa ja Tomi ei voi muuta, kuin nauttia olostaan täysin rinnoin luonnon helmassa. Ennen matkaa Tomi kuulee poliisilta vaarallisista miehistä, jotka ovat matkalla Lappiin ja yrittävät sieltä päästä rajan ylitse pakoon. Matkalla oudon liftaajamiehen sattuessa samaan autoon, Tomissa herää epäilys ja mielenkiinto selvittää, kuka tuo mies on ja liittyykö hän poliisilta kuulemaansa juttuun. Matkan jatkuessa Tomi ja Roi joutuvat moniin arvaamattomiin tempauksiin mukaan, yrittäessään selvittää punakeltaisen Asconan arvoitusta.

Tomi ja Roi ottavat osaa pelastusoperaatioon, jossa etsitään tunturiin kadonnutta kelkkailijaa. Operaatiossa on mukana toinenkin koira, Max. Roin yhtäkkiä kääntyessä aivan toiseen suuntaan kuin Max, Tomi olettaa koiran suuttuneen Maxin saadessa kaikki kehut. Pian Tomi ymmärtää Roin temppuiluihin olevan syy.

Luotto ja uskollisuus ovat kaverusten suhteen valtti. Tomi ja Roi ovat kuin veljekset, ymmärtävät toisiaan melkein ainoastaan ajatusten voimalla. Tomi on innokas ja utelias persoona. Arvoitukset saavat helposti Tomin mielikuvituksen laukkaamaan kovaa vauhtia. Muille ihmisille Tomi on ystävällinen ja reilu, sekä hän yrittää auttaa muita parhaansa mukaan. Tomi on mielestäni vähän liiankin uhkarohkea. Hän ei täysin ymmärrä kaikkien tilanteiden vaarallisuutta ja näin aiheuttaa itselleen ja muille suurta jännitystä.  Hänen upea, isokokoinen saksanpaimenkoira Roi on loistava apulainen arvoitusten ratkaisemisessa. Matkan aikana Roi tulee tunnetuksi upeasta tottelevaisuudestaan.

Kirjan alkutilanteessa Tomi istuu rehtorin kansliassa anomassa lomaa reissulleen Lappiin. Rehtorin miettiessä ja kallistuessa jo kielteiseen vastaukseen Tomi saa, kuin saakin rehtorin lopulta suostumaan lomapäiviin. Erkki on luvannut ottaa Tomin kyytiinsä kohti tuntureita, jos Tomi suostuisi pitämään hieman seuraa Erkin lapselle, Hessulle. Pienen harkinnan jälkeen Tomi suostuu ja odottaa lopulta jo innoissaan reissua, saadessaan samanikäistä seuraa.

Erkin kaartaessa pihaan Tomille selviää kumminkin järkyttävä asia Hessusta ja ajatukset upeasta matkasta ovat ruohon juuritasolla. Matkalla heidän kyytiinsä tulee tuntematon liftaaja, joka herättää Tomissa outoja ajatuksia. Hotelleilla Tomi ja Hessu pääsevät tapaamaan tunnettua moottorikelkkailija Mara Sundia. Mara vaikuttaa hieman poissaolevalta ja oudolta ja Tomi alkaa epäillä kolarin liittyvän jotenkin Maraan. Hessu, Tomi ja Roi auttavat Maran kuvaajaryhmää saamaan filmin valmiiksi ja seikkailun päästessä huippukohtaansa Mara katoaa tunturiin. Kylmä viima vasten kasvoja, märkä lumisohjo ja lumipyry eivät helpota pelastajien työtä ja jokaisessa herää huoli, kuinka Maralle oikein käy?

 Kirjan lajityyppi edustaa selvästi jännitystä ja seikkailua, kaverusten joutuessa erilaisiin vaarallisiin seikkailuihin. Kirja oli mielestäni kuitenkin hieman tylsä ja juoni eteni mielestäni liian hitaasti. Tapahtumat pystyivät päättelemään jo ennakkoon, mikä ei tehnyt kirjasta kovinkaan mielenkiintoista ja jännitys ainakin minun kohdallani ei toteutunut. Lukemista vaikeutti melkoisesti kirjassa käytetty peräpohjolan murre, jonka takia asioiden ymmärtämisessä meni jonkin aikaa.

Kirjassa oli mielenkiintoisia kielikuvia melko paljon, joista itse ymmärsin melkein jokaisen. Lukemisen kannalta oli hyvä asia, että ymmärsin niiden viestin, sillä olisi ollut hankala päästä kirjassa eteenpäin ymmärtämättä kielikuvien merkityksiä. Välillä jäin pohtimaan kauemmaksi aikaa sanavalintoja, esim. osaa murresanoista en ymmärtänyt lainkaan, joka tietenkin hankaloitti juonessa pysymistä. Kokonaisuudeltaan kirjan kieli oli hyvin sujuvaa ja mukavaa lukea, ottamatta huomioon aina välillä esiintyviä kirjoitusvirheitä.

Minä tulkitsin kirjaa niin, että sen sanomana voisi olla esim. toisten auttaminen ja toisten huomioiminen. Eräs kirjan henkilöistä huomaa loppua kohden, kuinka itsekäs hän on ollut ja näin mielestäni kirja viestittää lukijoille, että pitää auttaa heikompia ja ajatella myös muita kuin itseään tehdessään päätöksiä.

Kirja tuo esiin sen, ettei kuuluisuus tee ihmisestä sen erikoisempaa kuin muut. Kuuluisuudesta annetaan se kuva, että julkisuuden henkilöt olisivat itsekkäitä, eivätkä auttaisi hätääkärsiviä, vaikka heillä olisikin mahdollisuus siihen. Toisten auttaminen, yritteliäisyys ja muiden hyväksyminen ovat kirjassa oikeaa toimintaa, kun taas asioiden vältteleminen, valehtelu ja riitojen selvittämättömyys ovat vääränlaista toimintaa. Tapahtumien myötä, kirja kertoo lukijalle sen, kuinka koskaan ei saa antaa periksi.

Kirjoittaja oli mielestäni saanut tuotua hyvin esille sen, mitä haluaa lukijoilleen välittää. Lukukokemus oli kuitenkin tylsä ja jäin odottamaan jotain suurempaa ja räväyttävämpää tilannetta. Suosittelisin kirjaa minua nuoremmille, esimerkiksi alakoululaisille, sillä heille kirja olisi voinut olla tarpeeksi jännittävä ja mielenkiintoinen.

Kirjassa seikkaileva koira Roi sai minut muistamaan oman koiramme Roin, mikä herätti minussa tuttuja ajatuksia koiran ja ihmisen välisestä yhteydestä ja ystävyydestä. Kirja oli helppolukuinen, yksinkertainen ja juoni eteni selkeästi. Mieleeni parhaiten jäivät tapahtumat kirjan lopusta, jolloin kirjan teema selventyi minulle. 

Eveliina, 9. luokka

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (2000)

Pienessä Pajalan kylässä asui nuori poika, jonka nuoruuden vaiheista kirja kertoo. Hän innostuu ystävänsä Niilan kanssa rock-musiikista ja he perustavat bändin, johon ajan myötä liittyy uusia jäseniä. He eivät oikeasti osaa edes soittaa, mutta he soittavat siksi, että se tuntuu hyvältä. He kokevat yhdessä lähes kaikkea mahdollista

Kirjan kertoja on kirjan päähenkilö ja hänen nimensä on Matti. Hän on hieman ujo, mutta muuttuu rohkeammaksi ystäviensä seurassa ja kun hän laulaa. Kirjan alussa hän on viisivuotias, mutta kirjan lopussa hän on n. 12- 15-vuotias. Hänen perheeseensä kuuluu isä, äiti ja sisko.

Niila on Matin paras ystävä, joka seuraa päähenkilöä joka tilanteessa. Niila on lähtöisin lestadiolaisesta perheestä, mutta hän ei itse ole niin kiinnostunut uskoon liittyvistä asioista. Niilan vanhemmat olivat ankaria ja kurittivat häntä jos hän esimerkiksi oli riehunut koulussa. Sivuhenkilöitä kirjassa ovat musiikinopettaja Greger, bändin kitaristi Holgeri ja bändin kitaristi Erkki.

Kirjan alussa Matti ja Niila tapaavat. Aluksi Niila ei puhu ollenkaan, mutta alkaa myöhemmin puhumaan. Heidän innostuksensa rock-musiikkiin alkoi, kun Matin isosisko ostaa levysoittimen ja siihen yhden Beatlesin levyn. He kuulivat rock-musiikkia ensimmäisen kerran ja se sai heidät sekoamaan. Siitä lähtien he halusivat tulla rock- tähdiksi.

He harjoittelivat ensin Matin perheen autotallissa ja myöhemmin koulun musiikkiluokassa. Kirjassa ei ole varsinaisesti juonta, vaan se kertoo kahden pojan nuoruuden tapahtumista ja bändin edistymisestä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 50- luvun alusta 60- luvun loppuun pienessä kylässä Ruotsissa. Alueella puhutaan sekä suomea, että ruotsia.

Kirja sisältää jonkin verran huumoria, mutta on muuten aika jännittävä ja vakava. Kirjan päähenkilö Matti puhuu peräpohjolan murretta, mutta Niila ei. Kirjassa pienintäkin yksityiskohtaa kuvaillaan erittäin tarkasti ja pitkästi, joka saa kirjan lukemisen tuntumaan välillä hieman tylsältä.

Kirja käsittelee bändin tapahtumia, mutta myös poikien nuoruutta. Viinan juominen on varsinkin miesten keskuudessa hyvin yleistä, mikä on mielestäni väärää toimintaa, koska siitä seuraa usein jotain pahaa.

Kirjan pikkutarkka kuvailu on välillä mielestäni tylsää, mutta asiat jäävät erittäin hyvin mieleen. kirja oli hyvä ja erilainen lukukokemus. Kirja herättää monia ajatuksia, koska kirja kertoo niin monesta eri tilanteesta ja tapahtumasta. Parhaiten mieleeni jäi kirjan alku, jossa Matti ja Niila tapasivat.

Kirja oli mielestäni hyvä, koska se oli erilainen ja vaihteleva. Joitain asioita ei olisi tarvinnut kuvailla niin tarkasti, koska se sai jotkut kohdat tuntumaan tylsiltä. Suosittelen kirjaa nuorille, yli 15- vuotiaille pojille, koska jotkut kirjan tapahtumat eivät välttämättä sovi aivan pienille lapsille ja asiat ovat esitetty poikamaiseen tapaan.

Hannu, 9. luokka

Louis Sachar – Riskitekijä (2006)

Riskitekijä on jatkoa Sacharin aiemmalle romaanille Paahteelle. Tämä kirja tosin sijoittuu Austiniin. Riskitekijä kertoo Greenjärven leiriltä pois päässeestä Theodore Johnsonista, kavereiden kesken ”Kainalosta”. Kainalo on ”pahojen poikien leirin” jälkeen päättänyt pysyä poissa vaikeuksista: hän käy kesälukiota ja työskentelee maisemointiyrityksessä. Kaikki kuitenkin muuttuu kun Kainalon ystävä ”Röntgen” tulee pyytämään häntä mukaan Kaira DeLeonin konsertin lippujen trokaukseen. Kainalon ei tarvitsisi tehdä oikeastaan mitään, hän vain maksaisi liput ja Röntgen hoitaisi loput. Kainalo ei pidä ajatuksesta sotkeutua taas johonkin rikolliseen, mutta suostuu kuitenkin.’

Röntgen ja Kainalo ostavat 12 lippua konserttiin ja alkavat myydä niitä 135 dollarilla kappaleelta. Aluksi myynti ei suju, mutta sitten lippuja alkaa mennä solkenaan. Kainalo haluaa viimeiset kaksi lippua, jotta voi viedä 10-vuotiaan CP-vammaisen ystävänsä Ginnyn konserttiin. Röntgen lupaa liput Kainalolle, mutta ahneena haluaa myydä viimeiset kaksi ja antaa Kainalolle väärennetyt liput. Konsertissa tämä johtaa selkkaukseen, jonka lopuksi Kainalo ja Ginny päätyvät seuraamaan konserttia lavan reunasta Kaira DeLeonin erityisvieraina. Kaira on yksinäinen 17-vuotias laulaja, joka haluaa tutustua kaveruksiin tarkemmin, erityisesti Kainaloon.

Konsertti päättyi hyvin, mutta sen seurauksena alkaa väärennettyjen lippujen myyjän metsästys. Kainalo ei itse ole epäiltynä, mutta kuulusteluissa hänen täytyy varoa, etteivät hänen sanomiset johda poliiseja Röntgenin luo. Niinpä hän kertoo Habibista, jota ei nähnyt kunnolla, mutta epäilee hänen olevan musta ja isokokoinen. Kainalo oli tässä draaman keskellä unohtanut Kairan, ja siksi yllättyy kun Kaira soittaa hänelle ja pyytää seurakseen brunssille. Kairan kiertue lähtee San Franciscoon ja Kaira haluaa Kainalon seurakseen. San Franciscossa tarina yltyy todelliseksi draamaksi, joiden pääosassa on Kainalo, Kaira ja muutama ihminen, joihin Kairan ei olisi pitänyt ikinä luottaa.

Pidin tästä kirjasta paljon. Se oli edeltäjänsä tavoin hyvin kirjoitettu ja tapahtumat olivat hyvin kuvailtu. Pidin myös siitä, että kirjaa lukiessa sai miettiä ”tämähän sujui hyvin, missä kohdassa asiat menevät pieleen” ja huippukohta tulee yhtäkkiä, sellaisena mitä ei olisi osannut odottaa. Miinuksena se tuli ehkä kuitenkin turhan myöhään. Pidin kirjassa myös siitä, että Kainalon ja Kairan tarinoita kerrottiin samaan aikaan, mutta kuitenkin niin ettei niissä mennyt sekaisin.

Kirjassa oli myös rivien välistä luettavaa. Joissain kohdissa Sachar otti selvästi kantaa mustien kohteluun vielä nykypäivänä. Vaikka mustien asiat ovat näennäisesti hyvin, valkoiset suhtautuvat heihin vielä turhalla varauksella. Tämä oli mielestäni ainakin joidenkin kohtien sanoma. Jos jotakin perinteistä sanomaa haetaan, se voisi olla ”Kaikki ei ole sitä mitä ulospäin näyttävät”. Kaira on rikas ja lahjakas, hänellä on paljon faneja ja ihmisiä jotka pitävät hänestä. Mutta hän on silti yksinäinen. Kainalo on isokokoinen, lihaksikas ja hänen taustansa ja rikosrekisteri tekee hänet pelottavaksi. Mutta hän silti välittää sellaisista ihmisistä kuten Ginny, jota muut vieroksuvat ja hän tekee kovasti töitä, jotta pysyisi kaidalla tiellä.

Kirjaa suosittelisin 11-17 vuotiaille nuorille. Kirja on joka tapauksessa nuortenkirja ja tapahtumat ovat aikuisille luultavasti liian tylsiä.

Tia, 9. luokka

Philip Reeve: Kadotettu manner (2003)

Kirja kertoo Post-apokalyptisestä maailmasta jossa kaupungit liikkuvat rattailla ja käyvät sotaa keskenään.

Tom ja Hester päätyvät Kulkemisenvastaisen liiton ryhmään. Vihreän myrskyn jahtaamana Jenny Haniver suunnistaa kohti tuhotun Amerikan pohjoisosia. Ruton tuhottua suurimman osan Anchoragen väestöstä, jota johtaa nyt teini-ikäinen rajakreivitär Freya Rasmussen. Anchorage ei ole turvallinen paikka joten he suuntaavat kurssin kohti tuntematonta. Vihreän myrskyn suunnitelmat vievät Tomin ja Hesterin ja heidän seurassaan olevan Pennyroyalin vaarallisiin tilanteisiin.

Kirja sijoittuu tulevaisuudessa olevaan post-apokalyptiseen maailmaan. Kirjan tyyli on omasta mielestäni Jännitys, koska siinä on paljon jännittäviä kohtia. Kirjan kieli on puhekieli. Minun mielestäni kirja oli hyvä, vaikka en ole kirjaihminen. Kirja ei herättänyt minussa paljon ajatuksia.

Suosittelen kirjaa kaikille nuorille  jotka pitävät jännityksestä.

Markus 9. luokka